Olen viime päivinä pohtinut amerikkalaisia vakuutus- ja vastuukysymyksiä. Nämä asiat nousivat taas mieleen, kun vuokrasimme suomalaisen kaverimme kanssa auton torstaina alkavaa Yellowstonen reissua varten.
Päädyimme nimittäin ottamaan autoon normaalin täyden vakuutuspaketin, joka normaalistikin Amerikassa käyvien suomalaisten olisi autoa vuokratessa syytä ottaa. Tämä nosti auton viikkohinnan reilusta satasesta hieman yli kolmeen sataan dollariin. Tähän päädyttiin siksi, että oma autovakuutus ei sitten kuitenkaan kata kovin hyvin vuokra-auton kanssa tapahtuvia onnettomuuksia. Ja mikä pahinta, on lähes mahdotonta ottaa aivan tarkasti selvää, mitä se kattaisi ja mitä ei. Järjestelmähän on varsin sekava, sillä autovakuutus on sekä henkilökohtainen että autokohtainen, ja aina ei ole ihan selvää, mikä osa vakuutuksesta kattaa myös silloin kun ajaa toista autoa ja mikä ei. Jonkinlainen erillinen vakuutus vuokra-autolle kannattaa toki aina ottaa, jottei tarvitse jokaista pikkunaarmua hoitaa omasta vakuutuksesta.
Eipä sillä että se autovakuutus kattaisi kaikkea silloinkaan kun ajaa omalla autolla. Kaikessa on nimittäin korvauskatot, jotka ovat verrattain alhaalla. Minun vakuutukseni esimerkiksi kattaa vastapuolien henkilövahinkoja maksimissaan $500 000 yhtä onnettomuutta kohden. Ja se ei loppujen lopuksi ole paljon. Jos vaikka kolaroisi vain yhden auton kanssa, menee tuo summa äkkiä jos vaikka neljä henkeä joutuisi teholle. Kai se on vähintään luokkaa $20 000 / päivä, mikä siis hupenisi alle viikossa. Ja voihan niitä vastapuolia olla enemmänkin, jos vaikka ketjukolarin aiheuttaisi. Vastaavasti materiaalisia vahinkoja vakuutukseni korvaa maksimissaan $50 000 dollaria. Ei kannata kolaroida Ferrarin tai muun satoja tuhansia maksavan auton kanssa. Hieman isommat korvausrajat voisi tietenkin ottaa, mutta ei kuitenkaan niin isoja, että olisi aina turvassa. Ja vakuutuksen hinta kyllä pompsahtaisi äkkiä, ja se on nytkin noin $1500 vuodessa.
Jotenkin sitä ajattelee, että vakuutus olisi sitä varten, että se kattaa kaikki tilanteet, joissa on rahallisista syistä mahdollisuus pilata elämänsä. Mutta ei täällä, ja hieman tuo kieltämättä hirvittää. Ehkä ulkomaalaisena voisi vain paeta maasta jos velkavankeus uhkaa.
Kerran keskustelin erään amerikkalaisen kaverini kanssa siitä, että Seattlen pyöräilykaistat ovat paikoin aika vaarallisia ja olisi parempi rakentaa erillisiä pyöräteitä. Kaverini totesi, että hänen pahin painajaisensa on se, että joutuu käymään vuosikausia oikeutta jos sattuu kolaroimaan pyöräilijän kanssa. Suomalaiselle ehkä se painajainen olisi se, että satuttaisi pyöräilijää, mutta täällä toki se painajainen vasta alkaa siitä.
Vastuuasiat mietityttävät myös liikenteen ulkopuolella. En ole täällä ottanut kotivakuutusta, koska ajattelen niin, että omaisuutta on mukana sen verran vähän, ettei sen vakuuttaminen kannata. En ollut kuitenkaan tullut ennen tätä viikkoa ajatelleeksi, että kotivakuutuksen mukana tuleva vastuuvakuutus voisi olla hyvä asia. Nimittäin, jos vaikkapa järjestän juhlat ja joku vieraista kaatuu keittiössä niin, että pääsee sairaalaan, on minuun vastuullani maksaa ambulanssikuljetus ja hoitokulut. Hienoa. Täytyypä vähän miettiä ketä uskaltaa kotiinsa kutsua.
Vastuuasioihin liittyy myös tapaus viime perjantain jalkapallo-ottelussa. Pelissä oli jaettu yleisölle joukkuekuvajulisteita, joihin sai pelin jälkeen pelaajien nimikirjoituksia. Tätä varten yleisö kutsuttiin kentälle, jossa pelaajat olivat pöytien takana nimmareita jakamassa. Pari kaveria meidän katsomonosasta hyppäsi suoraan kaiteen yli kentälle. Tulos: lensivät ulos stadionilta. Kun tivasimme turvamiehiltä miksi, meille kerrottiin "it's a liability". Siis kaverit olisivat voineet loukata itsensä ja haastaa stadionyhtiön oikeuteen. Voi herranjumala! On tämä hieno yhteiskunta. Land of the free ja sillain.
Englantilainen työkaverini ihmetteli myös sitä, että kun hän osti vaimonsa kanssa täältä omakotitalon, sitä ei voinut vakuuttaa täydestä arvosta juuri minkään varalta. Luonnonkatastrofien poissulkemisen tavallaan ymmärtää, mutta ei sitä, ettei taloa ilmeisesti voi esimerkiksi palovakuuttaa täydestä arvosta.
Vuokra-auton vakuuttamisasiat ratkeaisivat osittain sillä, että hankkisi paikallisen luottokortin. Niihin kun sisältyy yleensä vuokra-auton vahinko- ja varkausvakuutus, joka on voimassa kun vuokra-auto on maksettu tällä kortilla. Ongelmana vain on se, että luottokortin saaminen ei ole aivan triviaalia; minulla kun ei ole tässä maassa mitään luottotietoja. Toki saisin sellaisen kortin, jonka vakuudeksi avataan tili, jolla on luottorajan verran rahaa, mutta se nyt vaan ei hirveästi houkuttele. Firmojen myöntämiä kortteja voisi myös saada, mutta niiden ehdot taitavat olla usein aika kurjat. Ja sitten vaikka sen kortin saisikin, on aika mielenkiintoista, että luottotiedot eivät kartu, jos korttia ei käytä luotolla. Ja luoton korothan ovat valtavia, ainakin niissä korteissa joita minä voisin saada.
Muista asioista todettakoon, että olen tänään oppinut, että makaroonilaatikkoon voi muun juuston puutteessa aivan hyvin laittaa parmesaania.