Tänään pelasin ensimmäisen kerran polvileikkauksen jälkeen sählyä. Polvi muistutti itsestään tasan yhden kerran kahden 15 minuutin ottelun aikana. Aivan loistavaa! Peleissä vedettiin vieläpä ihan tosissaan, ja kirmasin välillä kuin aropupu. Nyt täytyy kyllä alkaa pelata useamminkin.

Entistäkin loistavampaa oli, että joukkueemme voitti kuuden joukkueen turnauksen. Itse pääsin osallistumaan erään kokouksen takia vain kahteen alkusarjan peliin, jotka voitettiin molemmat aika selvin luvuin. Tein itse asiassa ensimmäisessä pelissä meidän 1-0 maalin heti ensimmäisestä hyökkäyksestä. Kyllä tuntui hyvältä! Kaukoveto taisteluani pallon itselleni ruuhkassa. Jatkossa tein vielä kolme maalia. Ne kyllä olivat kaikki maalinedestä tyhjiin, mutta yksi oli pahasta pomppupallosta jonka ammuin ilmasta täysillä niin että verkko heilui. Tekniikka on hallussa!

Joukkue hoiti lopulta homman kotiin niin että voitimme koko turnauksen puhtaalla pelillä, siis neljä voittoa. Ehkä joukkueen yhtenäisyys ratkaisi, sillä meitä oli alkusarjassa vain viisi ja jatkopeleissä kuusi. Neljä pelaajaa oli kentällä, joten ei siinä paljoa vaihdossa lepoaikaa jäänyt. Muilla joukkueilla vaihtoruletti pyöri suurilla joukkueilla, mutta eivät ne parempaa lepomahdollisuuttaan juuri päässeet hyödyntämään. Pokaalikin saatiin, ja se tulee kunniapaikalle laitoksen palkintokaappiin. Tai niin minulle kerrottiin.