Polviblogi on palannut pitkältä tauolta. Tänään nimittäin laskettelin ensimmäisen kerran 16 kuukautta sitten sattuneen eturistisiteen katkeamisen jälkeen. Suoritus oli tänään vaatimaton, sillä laskin vain kuusi laskua Mustavuoren lyhyessä rinteessä. Sen tämä kuitenkin varmisti, että lasketteluharrastukseni jatkuu, ja pystyn laskemaan vastavalla vauhdilla ja tyylillä kuin aiemminkin. Onneksi minun juttuni on kovavauhtinen laskeminen hyvinhoidetussa rinteessä, sillä juuri sellaisessa laskemisessa vielä vähän toipilaalla polvella tuntuu pärjäävän hienosti. Ja eiköhän laskettelu vain vahvista lihaksia, eli harjoittelun myötä homma alkaa varmaan sujua paremmin ja paremmin. Rinteiden ulkopuolelle lähtemiset aion kyllä unohtaa lopullisesti. En edes juurikaan nauti siitä hommasta, ja syvässä hangessahan polvi aina silloin tällöin vihoitteli jo ennen leikkaustakin, lähinnä silloin kun piti vääntää vasenta jalkaa suksen ollessa raskaan lumen peittämä.
Nyt on sitten suuria suunnitelmia. Ensimmäinen vaihe on laskea lisää Tampereen rinteissä Mustavuoressa tai Hervannassa. Seuraava vaihe on laskupäivät Himoksessa parina peräkkäisenä viikonloppuna. Sitten onkin jo vuorossa pitkä työreissu Seattleen, jonka aikana ehdin laskea Washingtonin rinteissä sekä tehdä parin laskupäivän reissun Utahiin. Saapa nähdä kuinka käy, mutta uskoisin että hienosti. Olen palannut!
Leikkauksen toinen vuosipäivä
14 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti