Eilisestä blogimerkinnästä jäi puuttumaan yksi oleellinen tieto. Tässä tulee. Matkan kokonaispituus kotiovelta kotiovelle oli 4375 mailia eli 7041 kilometriä. Kolmen vuoden takaisen vastaavan reissun kokonaispituus oli 5870 kilometriä, joten ylitin tuon reippaasti. Tuo ero tuli lähinnä siitä, että tein Salt Lake Citystä sen ylimääräisen kierroksen takaisin Etelä-Utahiin. Sen lenkin pituus oli nimittäin 1160 kilometriä. No, oli reiteissä muitakin selviä eroja. Joka tapauksessa tämä oli pisin road trip jonka olen tehnyt. Ja tein sen yksin. Olen minä vain aika hullu.

Ajaminen oli kyllä alun ja lopun isoja moottoriteitä lukuunottamatta hämmästyttävän tuskatonta. Se kai johtuu pitkälti siitä, että koko muulle matkalle olin valinnut sellaisia pieniä teitä, joiden varrella on komeita maisemia. Toisaalta autokin oli vuokra-autoksi aivan mainio. Huonon auton kanssa olisi taatusti hajonnut pää. Siis jos vaikka jollakin PT Cruiserilla olisi rankaistu.

Reissun viimeisinä päivinä mielessä olikin ajatus, että tällaista liikkuvaa elämää voisi jatkaa vaikka ikuisesti. On siinä vain jotakin hohtoa kun joka päivälle on uutta nähtävää ja jokainen aamu herää uudessa paikassa täynnä intoa päivän koitoksiin. No, tietysti todellisuus olisi varmasti muutamassa viikossa iskenyt, ja olisi alkanut kovasti jo kaivata hieman vähemmän hektistä elämää. Mutta ihan varmasti tuota olisi vaikka elokuun loppuun asti tehnyt vielä aivan innolla.

Se mistä olin eniten huolissani ennen matkaa oli, miten riittää kuri päästä ylös sängystä aikaisin. Näillä reissuilla kun ei turhaa aikaa nukkumiseen jätetä, vaan liikkeellä yritetään olla pian auringon nousun jälkeen. Silloin kun reissua tekee kaverin kanssa, aamulla on sellainen sopiva paine, että ajattelee kaverin haluavan liikkeelle, niin ei voi pettää kaveria jäämällä sänkyyn makaamaan. Toki molemmat ajattelevat samoin, mutta homma silti toimii. Nyt yksin reissua tehdessäni korvasin tämän sillä, että aamuisin mietin miten paljon illalla harmittaa jos aamun laiskottelun takia jotain suunniteltua on jäänyt tekemättä tai nähtyä. Aamuisin pääsinkin hyvin ylös. Sen sijaan nukkumaanmenokuri oli vaikeampi saada päälle, ja muutaman kerran jäin turhan takia nettiin roikkumaan selvästi yli puolen yön. Se sitten rankaisi aamulla, kun yöunet jäivät välillä viiteen tuntiin.

Matkan kaikkein hauskin vaihe alkoi sunnuntaina, kun heräsin ensimmäistä kertaa Salt Lake Cityssä. Tähän asti matka oli pakon edessä noudattanut tarkkaa suunnitelmaa, ja kaikki motellitkin oli varattu etukäteen. Tästä eteenpäin sen sijaan tein suunnitelmia lennossa, ja se se on aina hauskinta. Lisäksi ohjelma oli hieman leppoisampi, jolloin minulla oli aikaa pysähdellä pikkukaupungeissa pidempään niin että pääsin vähän jutun juureen paikallisten ihmisten kanssa. Siitä Utahin ylimääräisestä kierroksesta tuli tosiaan sitten yli 1000 kilometriä ylimääräistä ajoa kahdessa päivässä, mutta täytyy kyllä todeta, että se oli reissun paras päätös. Kaikki jalkapallomurheet unohtuivat kyllä nopeasti. Ja muutkin murheet.

Loppuun taas perinteisiä tilastotietoja:

• Matkan kesto: 13 vrk
  
• Ajomatka: 7041 km
  
• Bensankulutus: 7,8 l / 100 km
  
• Vedenkulutus: 2,5 l / päivä
  
• Osavaltioita: 6 (Washington, Oregon, Kalifornia, Nevada, Utah, Idaho)
  
• Kansallispuistoja: 5 (Yosemite, Great Basin, Zion, Bryce Canyon, Capitol Reef)
  
• Merkittäviä kaupunkeja: 3 (San Francisco, Salt Lake City, Boise)
  
• Pisin ajopäivä: 900 km (Salt Lake City, Utah – Pendleton, Oregon)
  
• Lyhyin ajopäivä: 35 km (Sunnyvale – Santa Clara, Kalifornia)
  
• Suurin lämpötila: yli 40°C (Zion National Park, Utah)
  
• Matalin lämpötila: 10°C (Lehman Caves, Nevada)
  
• Korkein piste: 3049 m (Wheeler Peak, Nevada)
  
• Matalin piste: 5 m (Lake Washington, Seattle)

Lämpötiloista ei toki ole tarkkaa tietoa, koska autossa ei ollut lämpömittaria, mutta eiköhän tuo ole lähellä totuutta. Luolissa on aina tuo 10 astetta, enkä usko että missään juuri tuon alle mentiin, vaikka Bryce Canyonilla oli kyllä sielläkin tosi kylmä auringon laskettua. Tuo vedenkulutus on tuossa vähän vitsinä, mutta melkein joka päivä tuli käytyä ostamassa uusi gallonan (3,8 litran) tonkka. Lisäksi cola-juomaa tuli juotua joka päivä vähintään pari mukillista. Sen voimalla sitä jaksaa ajaa.