Edellisen blogimerkinnän jälkeen on taas vaihteeksi pitänyt kiirettä, tasapuolisesti töissä ja vapaa-ajalla. On uitu Kaukajärvellä perinteisissä Talviturkin kastajaisissa, on käyty Helsingissä työ- ja vapaa-ajalla, on oltu talkoissa kaverin mökillä, on katsottu jalkapalloa vierailla paikkakunnilla ja on tehty uimareissu jolla ei käyty edes ulkona saati sitten uimassa. Tänään kiireen kruunasi rikki mennyt pesukone. Oli tosi mukavaa kalastella litimärät vaatteet haaleasta saippuavedestä, mytta onneksi mitään ei kai mennyt pilalle. Ohjekirjan perusteella osasin tarkistaa onko pumpussa vieraita esineitä, ja kyllähän sieltä pari muoviesinettä läytyikin. Täytyy huomenaamulla kokeilla josko tuo vielä pyykkiä pesisi. Jos ei, täytyy varmaan löytää samantien aikaa ostosreissuun.
Sunnuntaina tuli käytyä Maarianhaminassakin, ja kuvat on siltä reissulta. Reissun syy oli, kuinkas muuten, jalkapallo. Jalkapallon osalta ei ole mitään hyvää sanottavaa, mutta muuten oli mukavaa. Lähtö tampereelta oli klo puoli kuudelta aamulla, Turussa päästiin laivaan ennen yhdeksää, Maarianaminaan saavuttiin kahden jälkeen, peli oli puoli seitsemältä, laiva Helsinkiin lähti puolilta öin, siellä oltiin aamukymmeneltä, ja bussi toi kotikulmille puoli kahden aikaan. Aika rankka reissu siis. Kerrankin olin laivalla sellaisena päivänä, jona koko ajan voi viettää kannella. Turun saaristossa se onkin oikein mukavaa. Muutenkin lähes koko sunnuntai vietettiin ulkona.
Maarianhaminassa kävin ensimmäiseksi katsastamassa museolaiva Pommernin. Se olikin oikein hieno tapaus, toki ei tämä ensimmäinen käyntini tietääkseni ollut, vaan luullakseni olen ollut tuolla joskus 80-luvulla. Kyseessä on nelimastoinen teräsrunkoinen parkki, jolla on pituutta lähes 100 metriä. Laiva on seilannut lähes kaikkia maailman meriä, viimeksi Suomen lipun alle päädyttyään vuosina 1923-1939 se kuljetti vehnää Australiasta Englantiin. Jotain laivan koosta kertoo sekin, että sen purjepinta-ala on yli 3000 neliömetriä. Painoa purjeilla on useampi tonni, isoimmalla yksin yli tuhat kiloa. On siinä 26 hengen miehistöllä ollut tekemistä.
Pommernin jälkeen aika kului lähinnä Kaupungintalon edessä puistossa peliin valmistautuessa. Nesteytyksen kanssa saikin pitkän ja helteisen päivän takia olla todella tarkkana. Pelin jälkeen aika taasen meni lähinnä potutusta purkaessa.
Maarianhamina ei tunnu kyllä kovin suomalaiselta paikalta, vaan kaikki näyttää ja tuntuu siltä kuin olisi jossakin ihan eri maassa, rakennuskantaa myöden. Aika komeita puutaloja Maarianhaminassa kyllä on. Omakotitaloista en nyt ottanut kuvia, koska se on aina jotenkin kiusallista, mutta niissäkin oli jotakin joka paljasti heti että Manner-Suomessa ei olla. Myös paikallisten ihmisten iloisuus oli aika hämmentävää.
Hienoimmat kuvat sain laivan kannelta puolen yön aikaan. Auringonlasku merellä oli hienon näköinen, ja ylhäältä laivan kannelta katsoen värit heijastuivat hienosti meren pinnasta. Helsinkiin saavuttaessa vääntäydyin vielä kannelle kuvaamaan Suomenlinnaa.
Sunnuntaina tuli käytyä Maarianhaminassakin, ja kuvat on siltä reissulta. Reissun syy oli, kuinkas muuten, jalkapallo. Jalkapallon osalta ei ole mitään hyvää sanottavaa, mutta muuten oli mukavaa. Lähtö tampereelta oli klo puoli kuudelta aamulla, Turussa päästiin laivaan ennen yhdeksää, Maarianaminaan saavuttiin kahden jälkeen, peli oli puoli seitsemältä, laiva Helsinkiin lähti puolilta öin, siellä oltiin aamukymmeneltä, ja bussi toi kotikulmille puoli kahden aikaan. Aika rankka reissu siis. Kerrankin olin laivalla sellaisena päivänä, jona koko ajan voi viettää kannella. Turun saaristossa se onkin oikein mukavaa. Muutenkin lähes koko sunnuntai vietettiin ulkona.
Maarianhaminassa kävin ensimmäiseksi katsastamassa museolaiva Pommernin. Se olikin oikein hieno tapaus, toki ei tämä ensimmäinen käyntini tietääkseni ollut, vaan luullakseni olen ollut tuolla joskus 80-luvulla. Kyseessä on nelimastoinen teräsrunkoinen parkki, jolla on pituutta lähes 100 metriä. Laiva on seilannut lähes kaikkia maailman meriä, viimeksi Suomen lipun alle päädyttyään vuosina 1923-1939 se kuljetti vehnää Australiasta Englantiin. Jotain laivan koosta kertoo sekin, että sen purjepinta-ala on yli 3000 neliömetriä. Painoa purjeilla on useampi tonni, isoimmalla yksin yli tuhat kiloa. On siinä 26 hengen miehistöllä ollut tekemistä.
Pommernin jälkeen aika kului lähinnä Kaupungintalon edessä puistossa peliin valmistautuessa. Nesteytyksen kanssa saikin pitkän ja helteisen päivän takia olla todella tarkkana. Pelin jälkeen aika taasen meni lähinnä potutusta purkaessa.
Maarianhamina ei tunnu kyllä kovin suomalaiselta paikalta, vaan kaikki näyttää ja tuntuu siltä kuin olisi jossakin ihan eri maassa, rakennuskantaa myöden. Aika komeita puutaloja Maarianhaminassa kyllä on. Omakotitaloista en nyt ottanut kuvia, koska se on aina jotenkin kiusallista, mutta niissäkin oli jotakin joka paljasti heti että Manner-Suomessa ei olla. Myös paikallisten ihmisten iloisuus oli aika hämmentävää.
Hienoimmat kuvat sain laivan kannelta puolen yön aikaan. Auringonlasku merellä oli hienon näköinen, ja ylhäältä laivan kannelta katsoen värit heijastuivat hienosti meren pinnasta. Helsinkiin saavuttaessa vääntäydyin vielä kannelle kuvaamaan Suomenlinnaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti