Tiistain ja keskiviikon ohjelmassa oli ammattiyhdistystoimintaan liittyvä koulutusseminaari Tallinnassa. Yöpymispaikkana oli legendarinen Viru-hotelli. Tämä olikin sitten ensimmäinen kerta kun olin Tallinnassa yötä. Virossa olen toki nukkunut useitakin öitä, ja Tallinnassakin on tullut käytyä aiemminkin useita kertoja.

Tiistaiaamuna olin sen verran ajoissa liikkeellä, että poikkesin matkalla Katajanokan teminaaliin Senaatintorilla valokuvaamassa Suurkirkkoa ja Keisari Aleksanteri II:n patsasta. Tuli kyllä aika hienoja kuvia vaikka itse sanonkin.

Tallinnassa taasen minulla oli päivän virallisen ohjelman ja illallisen välissä reilu tunti aikaa kierrellä kaupungilla. Aurinko oli jo laskemassa, ja värit olivat upeita. Ehdin kävellä Raatihuoneen torin kautta Toompean kirkoille ja näköalapaikoille. Illallista syötiinkin sitten todella pitkän kaavan kautta Raatihuoneen torilla sijaitsevassa ravintolassa. Näin USA:ssa paljon olleena oli hienoa tehdä ruokailusta pitkästä aikaa todellinen tapahtuma. Kolmisen tuntia siinä taisi mennä vaikka ruokalajeja ei ollutkaan kuin kolme.

Keskiviikon ohjelman jälkeen taasen ehdin tehdä reilun parituntisen kierroksen. Kuljin pitkälti samoja reittejä, mutta nyt valo oli täysin erilainen ja lisäksi se valaisi kaduista eri puolen kuin tiistai-iltana. Lisäksi ehdin kävelä Pikk ja Lai kadut, sekä kiivetä Pyhän Olavin Kirkon torniin. Sieltäkin oli ihan hienot näkymät, mutta kyllä Toompea on silti se paras paikka ihailla Tallinnaa. Sinne kävelin Pikk Jalgia pitkin. Siellä olisi odotetusti ollut taidetta myynnissä, mutta en kyllä edes harkinnut ostosten tekemistä.

Muistin kyllä aiemmista käynneistä, että Tallinnan vanha kaupunki on upea paikka. Silti olin siitä melkoisen vaikuttunut. Tsekissä suosikkikaupunkini on Olomouc, ja huomasin tällä reissulla että Tallinna on hyvin samankaltainen kaupunki: pieni mutta varsin viehättävä. Kummassakaan ei kylläkään ole mitään varsinaista tekemistä, vaan on vain mukavaa olla mukavassa tunnelmassa. Olomouc voittaa Tallinnan siinä, että siellä ei ole muita suomalaisia, ei ainakaan vaivaksi asti.

Suomessa ei todellakaan ole mitään vastaavaa, mikä tietenkin johtuu erityisesti siitä, että Suomessa yhtä vanhat rakennukset olivat puisia, ja niistä suurin osa on palanut pois jo aikapäiviä sitten.

Aika rankkoja nämä tällaiset reissut kyllä ovat. Lähdin tiistaina kotoa klo 7:30 ja paluu meni lopulta muutaman minuutin torstain puolelle. Sinällään arvostaisin, jos näitä pidettäisiin useammin Helsingissä tai kenties jopa jossakin hieman keskempänä Suomea sijaitsevassa kaupungissa. Niin kuin vaikkapa Tampereella.