Tänä aamuna ajettiin Venturan satamaan ja hypättiin laivaan. Edessä oli Santa Barbaran kanavan ylitys, kohteena Santa Cruzin saari, joka on osa Channel Islands National Parkia. Jo pelkkä merimatka oli elämys. Aluksena oli satakunta ihmistä vetävä pienehkö katamaraani, joka pomppi aalloilla sellaiseen tahtiin, että olisi voinut heikompaa hirvittää. Yläkerran takakannellekin pärski sen verran vettä, että housuni olivat ennen pitkää läpimärät. Kesä kuivasi, mutta suola teki housuista aika tönköt.

Parasta oli kuitenkin merinisäkkäiden bongaaminen. Jo sataman aallonmurtajalla nähtiin pari hyljettä, mutta kohokohta oli ilman muuta se, kun viisi delfiiniä lähti seuraamaan meitä. Koko porukan yhtäaikainen hyppy peräaallossamme oli huikea näky. Myös valaiden bongaamisesta eläteltiin toiveita, mutta ne eivät tällä kertaa toteutuneet. Pelikaaneja nähtiin kyllä, mutta ei ihan sitä akuankkakokoa, jossa ankka mahtuisi pelikaanin nokkaan.

Itse saari oli sekin ihan hieno. Vastaavia keltaisia kukkuloita on toki Kalifornia väärällään, mutta eipä taida olla monta muuta paikkaa, jossa niillä saisi kävellä vastaavassa rauhassa. Ja toki suoraan merestä nousevat kalliot ovat nekin hienoja. Kansallispuiston varsinainen juttu taitaa kuitenkin olla se, että saarilla on kymmeniä kasvi- ja eläinlajeja, joita ei tavata missään muualla. Oravia kummempia eläimiä ei nyt nähty, mutta kieltämättä saarella oli useita kasveja, joiden oli helppo uskoa olevan ainutlaatuisia.

Meillä oli saarella aikaa viitisen tuntia, ja käytimme sen kymmenen kilometri luuppihaikkiin. Se ei sinällään ihmeitä tarjonnut, mutta saimme tehdä sen lähes täysin yksin, ja Kalifornian keltaiset kukkulat näyttäytyivät ihan eri valossa kuin auton ikkunasta tai maantienvarren levähdyspaikalta katsoessa. Viimeinen tunti vain makailtiin rannalla paluukyytiä odotellen.

Päivän paras asia oli kuitenkin se, että ei tarvinnut enää ajaa pitkälle, vaan koko päivän saldoksi jäi alle sata mailia. Yöpaikka oli varattu Hollywoodista, mutta päätimme ajaa rantaviivaa seuraten kuulua Pacific Highwayta pitkin. Sillä kun oli iltaauringossa komeat maisemat, ja lisäksi oli tiedossa, että Santa Monicassa on itsepalveluperiaatteella toimiva autopesula. Auto kun oli syytä pestä, ennen kuin se viedään huomenaamulla konttiin. Matkalla nähtiin myös julkkisten luksustalojen täyttämä Malibu, mutta sitä ei kyllä voi suositella matkakohteeksi. Taloista ei paljoa näy, ja sekin mikä näkyy on varsin mautonta.

Nyt on joka tapauksessa auto pesty ja kaikki on valmista viimeiseen etappiin Hollywoodista itään San Bernardinoon, jossa rahtifirma pakkaa sen konttiin. Huomiselle jää noin 60 mailia. Los Angelesin autoilukulttuuri hieman jännittää. Tänäänkin muutama tyyppi kovasti yritti ajaa päälle, mutta toistaiseksi olen aina onnsitunut väistämään ajoissa. Toivottavasti näin mennään loppuun asti.

Hollywood näyttäisi olevan ilta-aikaan paljon viihtyisämpi kuin olisin edellisen keskipäivään osuneen käynnin perusteella odottanut. Paikka ei ole illalla niin nuhjuisen tuntuinen kuin mitä se päiväsaikaan on. Tänään oli aiemmin päivällä ollut Egyptian Theaterissa Will Smithin uuden elokuvan kutsuvierasnäytäntö, ja sitä varten tuotua rekvisiittaa purettiin kun tulimme paikalle. Punainen matto nähtiin, mutta sillä kävelleita ei.