Lähes reaaliaikainen kertomus ensimmäisestä Suomeen paluun jälkeisestä kokonaisesta päivästä jatkuu. Rauhaniemen kansankylpylä oli lähes enallaan. Kelihän on tänään ollut mitä mainioin, joten rantakalliota ja varsinkin saunan edessä olevat auringossa kylpevät tuulensuojaiset penkit olivat väkeä ihan mustanaan. Vesi oli kylmää, mutta kyllä siinä hyvin ui. Virkistää ainakin.

Uimareissun jälkeen menin ruokaostoksille. Ajattelin jo kassalla ylpeänä, että osasinpas tehdä kaiken oikein: löysin kaiken tarvitsemani enempiä harhailematta, muistin punnita vihannekset itse ennen kassaa, en nostanut täyttä ostoskoria kassahihnalle ja annoin kassalla pankkikortin myyjälle yrittämättä höylätä sitä itse. Maksettuani katsoin hölmistyneenä kassahihnan päähän. Siinähän ne ostokset lepäsivät, vaikka olin valmiina nappaamaan valmiiksi pakatut kassit. Ei muuta kuin komento takaisin ja kassin ostoon. Onneksi oli sopivaa pikkurahaa.