Aamulla ulos katsoessa ei tunnelma ollut kovin korkealla. Kello oli 5:15 Seattlen aikaa, ja ulkona satoi kaatamalla vettä. Lämpökin oli vain viitisen astetta plussan puolella. Eipä silti auttanut muu kuin vääntäytyä liikkeelle ja toivoa parasta. Koko päivä oltaisiin vuoristossa, joten sään saattoi olettaa muuttuvan vielä monta kertaa.

Heti aamusta ajettiin vuorten yli. Sola oli reissun matalin, 2869 metrin korkeudessa oleva La Veta Pass, mutta silti lumisateisella tiellä oli kymmenen senttiä lunta. Ajonopeus putosi puoleen suuurimmasta sallitusta, ja tässä kohtaa alkoikin pelottaa, että reissuun suunnitellut siirtymät eivät suju ihan suunnitellussa alussa, koska korkeampiakin solia on edessä. Jää nähtäväksi. Tänään kyllä ehdittiin se mikä pitikin.

Ensimmäinen kohde oli Great Sand Dunes National Park. Puistossa on laajat hiekkadyynit, joilla on parhaimmillaan korkeutta yli 200 metriä. Taustamaisemana on joukko jopa yli 4000 metrisiä vuoria. Aika epätodellisen näköisiä nuo dyynit toki ovat, mutta ei niistä siltikään mitään kovin kummoisia fiiliksiä saanut. Ehkä melko pilvisellä kelillä oli osansa tähän. Ainakaan ei satanut.

Me kiipesimme korkeimmalle dyynille maisemia ihmettelemään. Melko raskasta oli, sillä pehmeässä hiekassa askel ei oikein pitänyt, ja jatkuvasti sai kiivetä ylös ja alas. Kylmä ilma ei myöskään oikein sopinut kuumeilusta toipuvalle kropalleni, eikä sen puoleen sekään että oltiin yli 2500 metriä merenpinnan yläpuolella. Silti maisemat 229 metriä korkealta dyyniltä palkitsivat. Pilvetkin alkoivat sopivasti rakoilla kun päästiin ylös.

Päivän toinen kohde oli Black Canyon of the Gunnison National Park. Gunnison-joen musta kanjoni olikin varsinkin alupäästään aivan nimensä veroinen. Ensimmäisellä näköalapaikalla oli sellainen "onhan tää ihan jännä" -fiilis, mutta toisella näköalapaikalla molemmat huudahtivat suunnilleen yhteen ääneen "oho!". Kanjoni on syvä, mutta mittasuhteet ovat kuitenkin sellaiset että ne voi ymmärtää (toisin kuin vaikkapa Grand Canyonilla). Kanjonin röpyliäinen ja terävä reuna on aivan erilainen kuin mitä olen aiemmin Utahin ja Arizonan punaisilla kanjoneilla nähnyt. Ja mikä vaikuttavinta, kanjoni on paikoin syvempi kuin leveä.


Kanjonin eteläreunalla on kymmenkunta näköalapaikkaa, jotka kaikki kierrettiin. Lisäksi haikattiin parisen kilometriä. Tähän sitten loppuikin auringonvalo tältä päivää, ja nyt ollaan yötä Montrosessa eli ensimmäisessä kaupungissa kanjonilta länteen mentäessä. Ajoa tänään kertyi 302 mailia (486 km).