tiistaina, maaliskuuta 18, 2008

Tänään oli vuorossa reissun ainoa UNESCOn maailmanperintökohde, Carlsbad Caverns National Park. Lisäksi käytiin White Sands National Monumentilla. Myös reissun ensimmäinen pimeän ajo tuli tehtyä, ja maileja kertyi lopulta kunnioitettavat 471 (758 km). Yötä ollaan Wilcoxissa Arizonassa reissun halvimmassa motellissa: $50 kahden hengen huoneesta on minusta varsin kohtuullinen hinta.

Carlsbadin luolat olivat aivan uskomattomat. Olimme lipunmyynnin kahvassa kiinni hieman ennen sen aukeamista, ja luolaan marssimme päivän ensimmäisinä. Taival 230 metrin syvyyteen kesti tunnin verran.

Jo matkalla alas näkymät olivat melko uskomattomat, mutta pohjalla Big Roomissa sitä vasta saikin hämmästellä. Paikan kokoa kuvastaa hyvin se, että sen ympäri kiertämiseen kului puolitoista tuntia. Kuulemma paikan julistaminen kansallispuistoksi oli Washingtonissa kangerellut aikanaan 1930-luvulla, mutta kun ensimmäiset valokuvat saapuivat pääkaupunkiin, homma oli edennyt hyvin rivakkaan tahtiin. Paikkaa ei voikaan sanoin kuvailla. Limestone pystyy kyllä muovautumaan upean näköiseksi. Paikka oli myös valaistu erittäin hyvällä maulla.

Päivän toinen kohde oli yhtälailla uskomaton, mutta aivan erilainen. Valkoiset hiekkadyynit autiomaan keskellä olivat todellakin vitivalkoisia. Dyyneillä käveltiin 7 kilometrin lenkki, jolla ei näkynyt juuri muuta kuin valkoista hiekkaa, sinistä taivasta ja ympäröivät vuoret. Tuntui kuin ei olisi ollut lainkaan tällä planeetalla.

Muuten New Mexicosta ei kovin suuremmin sanottavaa ole. Ainakin etelä tuntuu olevan melkoisen köyhää seutuat. Monet rakennukset ovat kyllä aika persoonallisen ja kivan näköisiä, adobe-tyylisiä tietääkseni. Tällainen oli myös White Sandsin visitor center. Ja se kyllä pääsi yllättämään, että näillä leveysasteilla on laskettelukeskuksia. Yhden ohi ajettiinkin, mutta lunta ei enää ollut kuin parissa varjoisessa kohdassa. Taitaa olla lyhyt kausi.

Lämpötilat ovat täällä olleet paljon alhaisempia kuin olin kuvitellut. Hiekoilla haikattiin mukavassa juuri alle 20 asteen lämmössä, mutta sekä päivällä vuoria ylitettäessä että auringon laskettua lämpöä oli pahimmillaan vain 2 astetta. Shortseille ei taidakaan jatkossa olla käyttöä.

Vuorien ylittäminen oli kyllä muuten mukavaa, sillä auton ikkunasta oli näkynyt samaa Chihuahuan autiomaata jo neljättä päivää. Metsämaisema näytti vaihteeksi oikein kivalta.

Ei kommentteja: