Leikkauksen toinen vuosipäivä
13 vuotta sitten
maanantaina, heinäkuuta 16, 2007
Seattlessa taas. Ovelta ovelle laskettuna matka kesti melkein tasan 24 tuntia. Viimeinen tunti meni paikallisbusseja odotelleen ja niissä istuessa: sen verran itseppäinen eurooppalainen olen, etten taksikyydistä maksa kun kerran bussillakin pääsee. Kotiin päästyäni hyppäsin polkupyörän selkään ja hurautin Green Lakelle uimaan. Vesi oli hieman lämpimämpää kuin mihin olin Suomessa päässyt, ja kylläpä siinä kelpasikin pestä matkan pölyt. Iltapalaksi söin hampurilaisen kantapubissani. Kotiin on mukava palata: pääsee heti arkirutiineihin kiinni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Tervetuloa takaisin! On se vaan pitka matka, mutta toivottavasti oli sen vaarti. Itse uhosin Atlantin ylla etta samaa matkaa en tee enaan ikina kun kuuntelin kymmenen tuntia suomalaisten juoppojen orvellysta:0
Kiitos ja samoin! Luinkin blogistasi matkakuvauksesi, mutta se veti niin sanattomaksi, etten osannut mitään sanoa. Minulla meni kaikki oikein mukavasti, mitä nyt NWA:n lentoemäntä vaikutti varsin kyllästyneeltä ammattiinsa. Arvaan että lensit Finnarilla? Taidanpa jatkossakin vältellä sitä.
Meillä ei kyllä ollut Finnairilla mitään häiritseviä örveltäjiä. Sen sijaan oli lentoemoja, jotka tunsivat suomalaisten lapsiperheiden tavat ja muutenkin olo oli kotoinen.
Finnair on varmasti lapsiperheille tosi hyvä valinta. Itse olen saanut siellä joskus niin tylyä palvelua, että en oikein ole innostunut yhtiöstä. Tosin yhdellä Manchesterin lennolla oli loistava meininki, kun lentoemäntä oikein kannusti minua ja vieressäni istuneita minulle entuudestaan tuntemattomia tyttöjä hakemaan koneen takaosasta omatoimisesti juomia. Siellä sitten tehtiin itse drinkit ja matka meni oikein rattoisasti. Eipä taida enää tänäpäivänä kyllä tapahtua.
Lähetä kommentti