Nyt kun ottelun tulosta on ehtinyt hetken aikaa mutustella, voisi kommentoida hieman vähemmän tunnepitoisesti. Ensinnäkin, voitto on aina voitto, ja kun se otetaan seurasta, joka on pelannut viime kaudella UCL:ää ja sitä ennen päässyt UEFA Cupissa puolivälieriin, niin se on ISO voitto, käy Sofiassa ensi viikolla miten tahansa. Ei Levskikään voi tulla Tampereelle "tahallaan" häviämään luottaen siihen että kotona hoidetaan kahden maalin voitto. Ei millään.
Lisäksi 1-0 on juuri se tulos, jolla unelma suuryllätyksestä ja jatkopaikasta pidetään yllä. Tärkeintä oli tehdä maali ja pitää oma pää puhtaana. Vierasmaalit kun ovat näissä kilpailuissa kullanarvoisia. Nyt siis Levski todellakin tarvitsee kahden maalin voiton päästäkseen jatkoon. Täytynee myöntää, että Levski lienee edelleenkin se todennäköisempi jatkoonmenijä, mutta ei se ainakaan helpolla heille tule.
Mutta kuten sanottu, voitto on voitto, ja tästä voitiin nauttia nyt ainakin tämä päivä. Ja kävi Sofiassa kuinka tahansa, UCL-karsinta on hoidettu kunnialla, ja tätä päivää voidaan muistella vielä vuosienkin päästä. Väittäisin, että tämä on suomalaisjoukkueiden kovin eurocup-suoritus. Ja kaikki mikä vielä tulee olisi todellakin lähtökohtaisesti suuryllätys. Tosin tämän päivän jälkeen ne lähtökohdat muuttuivat oleellisesti.
Joo, tallessa on. TamU pelasi hyvin, ajoittain oikeinkin hyvin. Oli Levski tietty vahvempi joukkue, mutta TamU pelasi omalla tasollaan ja hyvällä asenteella. Ja onneakin oli sopivasti mukana.
Ajokoiratulospalloksikin TamUn eilistä peliä on kuvailtu. Ja tämä on tietenkin kehu. Ilmeisesti tämä hoidettiin nimen omaan tiukalla joukkuepelillä ja omilla vahvuuksilla. Liian usein onkin nähty suomalaisjoukkueen hävinneen "hyvän pelin" jälkeen 0-2. Ja sitten on harmiteltu että se oli niin pienestä kiinni.
Ja vaikka Intertoto Cup on mitä on, ei tähän olisi ollut mahdollisuutta jos ei sitä olisi tahkottu tosimielellä viime vuodet. Miettikää vaikka jotakin Antti Ojanperää. Kaveri on 24 eikä "kukaan" ole kuullut kaverista edes Suomessa. Silti se on ollut tiukoissa paikoissa eurocupeissa jo monta kertaa. Ja se näkyy. Muistelen vaan vuoden 2002 häpeällistä Pyunik Yerevan 0-6 -yhteistulosta UCL:n ekalla karsintakierroksella. Siinä näkyi ettei kukaan TamUssa silloin tiennyt, mistä europeleissä on oikein kyse.
5 kommenttia:
Ei paha. Viihdyttävä pelikin vielä.
Sait varmaan sen talteen mulle?
Nyt kun ottelun tulosta on ehtinyt hetken aikaa mutustella, voisi kommentoida hieman vähemmän tunnepitoisesti. Ensinnäkin, voitto on aina voitto, ja kun se otetaan seurasta, joka on pelannut viime kaudella UCL:ää ja sitä ennen päässyt UEFA Cupissa puolivälieriin, niin se on ISO voitto, käy Sofiassa ensi viikolla miten tahansa. Ei Levskikään voi tulla Tampereelle "tahallaan" häviämään luottaen siihen että kotona hoidetaan kahden maalin voitto. Ei millään.
Lisäksi 1-0 on juuri se tulos, jolla unelma suuryllätyksestä ja jatkopaikasta pidetään yllä. Tärkeintä oli tehdä maali ja pitää oma pää puhtaana. Vierasmaalit kun ovat näissä kilpailuissa kullanarvoisia. Nyt siis Levski todellakin tarvitsee kahden maalin voiton päästäkseen jatkoon. Täytynee myöntää, että Levski lienee edelleenkin se todennäköisempi jatkoonmenijä, mutta ei se ainakaan helpolla heille tule.
Mutta kuten sanottu, voitto on voitto, ja tästä voitiin nauttia nyt ainakin tämä päivä. Ja kävi Sofiassa kuinka tahansa, UCL-karsinta on hoidettu kunnialla, ja tätä päivää voidaan muistella vielä vuosienkin päästä. Väittäisin, että tämä on suomalaisjoukkueiden kovin eurocup-suoritus. Ja kaikki mikä vielä tulee olisi todellakin lähtökohtaisesti suuryllätys. Tosin tämän päivän jälkeen ne lähtökohdat muuttuivat oleellisesti.
Joo, tallessa on. TamU pelasi hyvin, ajoittain oikeinkin hyvin. Oli Levski tietty vahvempi joukkue, mutta TamU pelasi omalla tasollaan ja hyvällä asenteella. Ja onneakin oli sopivasti mukana.
Hienoa, kiitti!
Ajokoiratulospalloksikin TamUn eilistä peliä on kuvailtu. Ja tämä on tietenkin kehu. Ilmeisesti tämä hoidettiin nimen omaan tiukalla joukkuepelillä ja omilla vahvuuksilla. Liian usein onkin nähty suomalaisjoukkueen hävinneen "hyvän pelin" jälkeen 0-2. Ja sitten on harmiteltu että se oli niin pienestä kiinni.
Ja vaikka Intertoto Cup on mitä on, ei tähän olisi ollut mahdollisuutta jos ei sitä olisi tahkottu tosimielellä viime vuodet. Miettikää vaikka jotakin Antti Ojanperää. Kaveri on 24 eikä "kukaan" ole kuullut kaverista edes Suomessa. Silti se on ollut tiukoissa paikoissa eurocupeissa jo monta kertaa. Ja se näkyy. Muistelen vaan vuoden 2002 häpeällistä Pyunik Yerevan 0-6 -yhteistulosta UCL:n ekalla karsintakierroksella. Siinä näkyi ettei kukaan TamUssa silloin tiennyt, mistä europeleissä on oikein kyse.
Lähetä kommentti