Viikonloppu lyhyesti: North Cascades Loop eli ajo Kaskadien itäpuolelle North Cascades National Parkin läpi, ajelua idässä sata mailia kohti etelää, yöpyminen ja ajo takaisin Kaskadien länsipuolelle. Ajoa kertyi kaikkiaan noin 800 kilometriä. Kaskadien itäpuolella avautuu kyllä täysin uusi maailma: siellä ei sada juuri koskaan ja kasvillisuus on sen mukaista. Tiheästä havumetsästä aavikolle on henkisesti pitkä matka, vaan ei näköjään fyysisesti. Ja se sää, tänäänkin saimme viettää koko aamupäivän ja alun iltapäivääkin täydellisessä auringonpaisteessa, mutta Kaskadeja ylittäessä alkoivat pilvet kerääntyä, ja hyvissä ajoin ennen Seattleen tuloa alkoi rankkasade, joka jatkuu täällä Seattlessa edelleen.

Viikonlopun ensimmäinen teema: vuoret. Pohjois-Kaskadien kansaalispuistossa maisemat olivat varsin messevät pienestä pilvisyydestä huolimatta. Helpon päiväretken juonena on ajaa puiston läpi näköalapaikoilla pysähdellen, ja sen mekin nyt teimme. Näkymät olivat kaikkein hienoimmat Diablo-järven yläpuolisella näköalapaikalla, jossa jylhät vuoret ympäröivät alapuolella välkehtivää järveä kaikissa suunnissa.

Nyt kun on retin ajanut, ei enää yhtään ihmetytä, että tässä kohtaa on mennyt maantie Kaskadien läpi vasta 35 vuoden ajan. Aikanaan tien rakentamista vaikeutti varmaan myös Pohjois-Kaskadien erittäin runsas lumentulo. Tänäkin vuonna tie avattiin vasta huhtikuun 26. päivä, mikä ei kyllä ihmetytä, kun katsoo tuosta alla olevasta kuvasta miten paljon tieltä on aurattu lunta. Penkka nimittäin ylettyi melkein vyötärölle asti. Tämä kohta olikin kyllä aika mielenkiintoinen, koska se oli ainoa, jossa tien vieressä oli vielä paljon lunta, mutta ei suinkaan korkein paikka jossa käytiin. Joku muu saa selittää, miten runsaan lumentulon paikka vuoristossa määräytyy.

Viikonlopun toinen teema: joet. Tuntui siltä, että ajoimme koko matkan joen vartta pitkin. No, ei toki ole kovin yllättävää, että vuoristotiet seuraavat jokia. Niissä oli komeita koskia ja vesi oli kirkasta ja kummallisen vihreää. Ainakin näiden jokien varsia ajeltiin: Stillaguamish, Skagit, Methow, Columbia, Wenatchee ja Skykomish. Washingtonissa on paljon jokia.

Columbia-joella maisemat olivat kyllä tosi mahtavat. Puuttomat kukkulat joen molemmin puolin olivat ihmeellisen värisiä ja paikoin avautui hienoja kukkuloita. Nämä maisemat meinasivat jäädä näkemättä, koska Chelanin motellien oltua täynnä jouduimme ajamaan lauantaina yhtä kaupunkia pidemmälle kuin oli aikomus, ja ehti sitten pimeä tulla. Ajoimme kuitenkin sunnuntaina melkein saman matkan takaisin Orondon siideripanimolle. Hieno sivupyrähdys: siellä puristettiin omenamehua hieman samaan tyyliin kuin kotona ollessani pieni, ja oli hauska katsella prosessia. Kuvassa näkyy omenapuita: kovasti ovat erinäköisiä kuin Suomessa.

Viikonlopun kolmas teema: teennäisyys. Aina silloin tällöin pikkukaupungin on selviytyäkseen tehtävä mitä pikkukaupungin on tehtävä. Amerikassa se voi tarkoittaa sopivan teeman keksimistä. Winthropissa heti Pohjois-Kaskadien kansallispuiston itäpuolella se tarkoittaa villin lännen uudelleensynnyttämistä. Tavallaan Winthrop oli ihan hieno paikka, ja kyllähän tämän näköisiä aitoja vanhoja rakennuksia täältä pikkukaupungeista oikeastikin löytyy. On vain jotenkin niin amerikkalaista, että koko kaupunki rakennetaan uudelleen tällaisen teeman ympärille.

Winthrop on sentään hakeutunut aidoille juurilleen. Leavenworth onkin sitten jo aivan oma lukunsa: on aika yllättävää, että keskellä Washingtonia on varsin aidon näköinen Baijerilainen alppikylä, jonka pääkaduilla kävellessä tulee jatkuvasti vastaan perinteisiin baijerilaisauihin pukeutuneita ihmisiä. Miksi? No ei oikeastaan minkään takia, ei tämä mitään saksalaisten asuttamaa aluetta ole koskaan ollut. Baijerilaisteema nyt vain tuntui 1960-luvun kaupunginisien mielestä hyvältä ajatukselta, kaupunki kun makaa lumihuippuisten vuorien keskellä. Ja hyvin on mennyt: jo autioitumassa ollut kaupunki todellakin kukoistaa. Ja täytyypä sanoa, että Schnizel nach Wiener Art maistui lounaalla oikein hyvältä, etenkin kun kyytipojaksi sai muutaman guten Tagin, bitte schönin ja auf Wiedersehenin.

Ja loppuun vielä pieni koukkaus takaisin vuoriteemaan: alla olevat kuvat ovat Wenatchee-järveltä. Huomaa että ollaan palaamassa Kaskadien länsipuolelle, sillä enää ei näy sinistä taivasta.