lauantaina, helmikuuta 21, 2009

Olen jo kahden viikon päästä taas Seattlessa, ja koska minulla ei ole viisumia, pääsin tutustumaan amerikkalaisten uuteen ESTA-järjestelmään. Kyseessähän on tämä uusi kohuttu järjestelmä, jota USA:n viisumivapausohjelmassa (visa waiver program) mukana olevien maiden kansalaisten pitää käyttää, jos aikovat päästä maahan ilman viisumia. Ennen riitti sen vihreän lomakkeen (I-94W) täyttäminen lentokoneessa, mutta tammikuusta lähtien matkustuslupaa on pitänyt anoa ESTA-järjestelmästä viimeistään 72 tuntia ennen matkaan lähtöä.

Järjestelmää käytetään selaimella. Ainakaan kaltaisellani amerikkalaisiin systeemeihin tottuneella ihmisellä ei ole tuosta ainkaan nykymuodossaan pahaa sanottavaa. Järjestelmään syötetään ne samat tiedot kuin mitä ennen täytettiin lomakkeelle lentokoneessa, eikä ESTA:n käytöstä joudu ainakaan toistaiseksi maksamaan. Sinällään on jopa kätevämpää hoitaa tuo verkossa. Enkä minä tuosta maksustakaan niin huolissani jaksa olla, kunhan pitävät järjestelmän muuten kevyenä ja rutiininomaisena. Onhan sitä monella maalla kaikenlaisia turistiveroja jotka joutuu maahan tullessa maksamaan, ja nämähän ovat ihan pelkkää turistien rahastamista. Tässä tapauksessa maksu käsittääkseni perustuisi siihen periaatteesseen, että käyttäjät maksavat uusien järjestelmien käyttöönotosta koituneet kustannukset.

Hieman outoa minusta oli se, että järjestelmä kysyy lennon numeroa, mutta ei lentopäivämäärää. Ehkä se ei ole oleellista. Matkustuslupa on nyt sitten joka tapauksessa voimassa seuraavan kahden vuoden ajan. Matkustuslupa ei toki takaa maahanpääsyä.

Matkaa varten tarvitaan tietenkin dollareita. Nyt onkin sopivasti se aika vuodesta, jona pitää tehdä veroilmoitus USA:sta saaduista tuloista, ja se tietää aina rahantuloa. Ainakin minulta on nimittäin aina peritty aivan liian suuria ennakkopidätyksiä. Niinpä oli helppo motivoitua veroilmoituksen tekemiseen: tuskailin sähköisen veroilmoituksen lähetysvalmiiksi tänään. Rahojen pitäisikin olla amerikkalaisella tililläni kun kahden viikon päästä saavun USA:han, joten hieman nopeampi on sykli USA:ssa kuin Suomessa, jossa toukokuussa tehtävän veroilmoituksen palautukset saa tilille heti joulukuussa.

Ja totta tosiaan mukava noin 650 taalan pohjakassahan sieltä on tulossa. Itse asiassa tuloni olivat muuten täysin verottomia, mutta ennen aikojaan nostamastani eläkerahastosta meni kymmenen prosentin suuruinen rangaistusvero. Se on minusta aika kohtuullinen rangaistus ottaen huomioon, että tällaisen eläkerahaston saa nostaa ennen aikojaan ilman mitään sen erityisempää syytäkin.

maanantaina, tammikuuta 19, 2009

En nykyisin käy juuri koskaan nuorison tanssiravintoloissa, mutta kuluneen reilun kuukauden aikana olen päätynyt hieman vastentahtoisesti kahteen eri tamperelaiseen versioon. Hämmästykseni oli suuri, kun huomasin, että näissä ravintoiloissa soitetaan samaa musiikkia kuin niissä soitettiin noin kymmenen vuotta sitten kun kävin niissä enemmän. Mitä näitä nyt on, Dr. Alban, Mr. President, Ace of Base ja niin edelleen; kyllä ainakin minun ikäiset lukijat tietävät. Tuntui kuin olisin hypännyt aikakoneeseen. Silloin 90-luvulla ravintoloissa oli toisinaan kasari-iltoja, mutta nyt taitaa joka ilta olla ysäri-ilta.

Mietin sitten, että olisikohan syy yksinkertaisesti se, että Suomessa valtavirran ravintolan pitää soittaa musiikkia, joka on kaikille tuttua. Nykyinen listamusiikki ei ole mitenkään erityisen tanssittavaa, joten on sitten kaivettu esiin nämä kymmenen vuoden takaiset eurodance-hirvitykset esiin. Vai?

keskiviikkona, tammikuuta 14, 2009

Vuosi alkoi komeassa pakkaskelissä, mutta harmillisesti sairastelin sen lähes kokonaan. Ainoa hyöty tästä oli se, että näinpähän auringonlaskut kun tuli oltua joka kerta kotona. Normaalistihan tietenkin tähän aikaan vuodesta ollaan vielä silloin töissä. Tuo alemmassa kuvassa näkyvä oli niin komea, että koko olohuoneeni värjäytyi oranssiksi.

tiistaina, tammikuuta 13, 2009

Mistä mahtaa johtua, että kun viettää kokonaisen päivän kotona, ei usein saa tehtyä mitään hyödyllistä? Olen taas viime aikoina huomannut, että tällaista pitää välttää viimeiseen asti. Jokaiselle päivälle pitää keksiä jotakin tekemistä, koska muuten ei tee mitään, vaikka kaikenlaista kotona tehtävää "sitten kun on aikaa" -tyyppistä tekemistä olisi vaikka kuinka paljon. Sitä voi helposti viettää kokonaisen päivän kotona television edessä sohvalla maikaillen ja aivottoman netissä surffaten, mutta sitten kun tulee normaalin työpäivän jälkeen väsyneenä kotiin, saakin ihmeesti tehtyä kotitöitä ja muuta sellaista. Mystistä.

Kohtasin viikonloppuna toisenkin mysteeriin jo toista kertaa lyhyen ajan sisällä. Irtokarkkipussissa on nimittäin aina pahan makuisia karkkeja, jotka jäävät viimeisiksi, mutta jotka kuitenkin aina (tietenkin) tulee lopulta syödyksi. Miksi näin käy, vaikka jokainen karkkilajike tietenkin valitaan aina suurella huolella ja harkinnalla?

lauantaina, tammikuuta 10, 2009

Kaipa minäkin kun muutkin.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2008, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
- Kiipesin tulivuoren huipulle. Telttailin Teksasissa. Pesin oman auton itsepalvelupesulassa Los Angelesissa.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
- Ei lupauksia kummalekaan vuodelle.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Kyllä.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei.

5. Missä maissa kävit?
- Tsekissä, Kanadassa, Meksikossa ja Ruotsissa. Asuin ensin USA:ssa, sitten Suomessa.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2009, jota puuttui vuodesta 2008?
- Euroopanmatkailua.

7. Mitkä vuoden 2008 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
- Tämä on vissiin alunperin amerikkalainen kysely?

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
- Onnistuin kaiken hullunmyllyn keskellä pitämään kiinni siitä elämäntavasta josta nautin.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
- En kerro.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
- Eturistiside poikki vasemmasta polvesta. Lisäksi Toukokuussa kärsin aivan ennenkokemattoman kuumesairauden juuri kun olin tärkeällä työmatkalla Washington DC:ssä.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Webasto. On meinaan luksusta joka päivä.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
- Kummipojan.

13. Kenen käytös masensi?
- Ei varsinaisesti kenenkään.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Varmaankin asumiseen, vaikken erityisen kalliisti asukaan.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
- Läntisen USA:n luonnosta ja päivähaikeista. Kävin yhteensä 25 kansallispuistossa, ja siihen päälle vielä muut luontokohteet.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2008?
- Ai yksikö vain pitäisi todella nimetä?

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?

- Surullisempi. Mutta en minä surullinen ole.

b) laihempi vai lihavampi?
- En tiedä. Aika samoissa kai mennään.

c) rikkaampi vai köyhempi?
- Rikkaampi. Tänä vuonna oli hyvä tienata euroja ja kuluttaa dollareita.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
- Lukenut.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
- Lykännyt asioita myöhemmin tehtäväksi.

20. Kuinka vietit joulua?
- Lähimpien sukulaisten kanssa.

22. Rakastuitko vuonna 2008?
- En.

23. Kuinka monta yhden yön juttua?
- Eihän sitä nyt sinkkumies ilmankaan mielenterveyttään säilytä, mutta menee kuitenkin alueelle jota en halua kommentoida sen enempää.

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
- ER.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
- En. Viha on kyllä suomenkielessä niin voimakas sana, että vaikea kuvitella miten voisinkaan.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- En tiedä oliko se paras, mutta uuden PMMP-kirjan luin ainakin nopeiten.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
- Viime vuonna ei tainnut olla yhtään uutta löytöä.

28. Mitä halusit ja sait?
- Muutin Suomeen.

29. Mitä halusit muttet saanut?
- Lehtijulkaisuja.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
- Across the Universe. Vaikka se julkaistiinkin jo 2007.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
- Heräsin teltassa aamuvarhaisella Big Bendin kansallipuistossa Teksasissa. Haikkasin Rio Granden vartta Santa Elenan kanjonissa USA:n ja Meksikon rajalla. Ajoin henki kurkussa mutkittelevaa ja kumpuilevaa El Camino del Rio -maantietä pitkin länttä kohti. Oivalsin että on syntymäpäiväni vasta kun puhelin löysi kentän ja alkoi piipata ensimmäisen kaupungin eli Presidion kohdalla.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
- Jos olisin stressannut vähemmän siitä, miten aika ei millään riitä kaikkeen.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2008?
- Housut ja t-paita. USA:n länsirannikolla pitää sopeutua rentoon pukeutumistyyliin.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
- Matkustelu.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
- Sähköinen äänestäminen Suomessa. Käsitäämättömän huono idea.

37. Ketä ikävöit?
- Kaukana asuvia kavereita. Niitä on nykyisin ihan liikaa.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
- Olisipa epämiellyttävää nimetä tähän joku vain yksi.

maanantaina, tammikuuta 05, 2009

Tulipa vastaan loistava toteamus:

"Anyone who believes exponential growth can go on forever in a finite world is either a madman or an economist."

Tämä on nyt ajankohtainen, sillä globaali talousjärjestelmä käsittääkseni perustuu talouden ikuiseen eksponentiaaliseen kasvuun. Lausunnon takana on Kenneth E. Boulding. Tällä ekonomistilla tuntuu olevan muutamia muitakin hauskoja lausuntoja.

torstaina, tammikuuta 01, 2009

Aloitetaanpa uusi vuosi tyypillisellä mäkä-mäkä kirjoituksella. Oli nimittäin tullut porraskäytävään tiedote, jonka mukaan parin viikon päästä taloyhtiössä on hetken aikaa sähköt poissa päältä kun mittaristo vaihdetaan etäluettavaan malliin. Ihan ymmärrettävää, ei siinä mitään. Mutta on tuo nyt kanssa yhdnenlaista kun katkon ilmoitetaan tapahtuvan aikaikkunassa, jonka pituus on kolme päivää. Öisin sentään voi sähkönsaantiin luottaa, mutta klo 8-21 voi sitten koska tahansa sähköt napsahtaa poikki. Onneksi mulla ei ole mitään kovin krittisiä sähkölaitteita jotka eivät lyhyttä katkoa kestäisi, mutta menisihän tämä aika hankalaksi jos vaikka tekisi kotoa töitä pöytätietokoneella, jossa ei ole varavirtalähdettä. Ihme touhua.

tiistaina, joulukuuta 23, 2008

Kävin tänään pitkästä aikaa keskustassa kävelemässä. Se on aina mukavaa, mutta turhan harvoin tulee lähdettyä. Tänään motivoiduin sillä, että halusin nähdä Keskustorilla olevan joulutorin. Se on siellä nyt ensimmäistä kertaa, ja tuntuu kovasti kirvoittavan mielipiteitä. Idea on kopioitu Keski-Euroopasta, ja olen itsekin vähän sitä mieltä, että vähän hassua kopioida perinteitä muualta. Toisaalta olen Tsekissä kierrellessäni kovasti pitänyt näistä, ja kuulemma Saksassa on kanssa tosi kivoja joulutoreja. Puumökit torikojuina kyllä luovat tunnelmaa. Ainakin Tsekissä tosin tunnelmaa lisää kuuma hehkuviini ja kaikenlaiset muut terästetyt kuumat juomat, joita tullaan juomaan torille vielä iltamyöhälläkin. Ei taitaisi Suomessa toimia.

Ehkä näitä kävelylenkkejä on viime aikoina vähentänyt kertakaikkisen kurja keli. Nyt oli kuitenkin pitkästä aikaa pakkasta ja lunta maassa, niin idean saatuani ei tarvinnut kauaa arpoa lähteäkö vai ei. Aurinko ei toki paistanut. Katotaan sitten keväämmällä sitä puolta. Tampereen kaupungin virallinen joulukuusi saa kyllä erityismaininnan. Enpä ole vastaavaa ruippanaa aikoihin nähnyt, ja valoistakin oli osa sammunut.

perjantaina, joulukuuta 19, 2008

Olin tänään väitöstilaisuudessa, jossa puolustettiin väitöskirjaa, jonka kuudesta osajulkaisusta kolmessa olen ollut mukana tekijänä. Niinpä ymmärrän nyt hyvin miten vaikeaa voi olla väitöstilaisuuden valvojana eli kustoksena. Oli nimittäin hyvin vaikeaa pysyä hiljaa. Olisi ollut niin paljon sanottavaa, ja kieltämättä toisinaan olisi ollut halua vähän auttaa väittelijää. Hienostihan se toki meni ilman apuakin, ei siinä mitään.

torstaina, joulukuuta 18, 2008

Seattlessa on tullut lunta siihen malliin, että aivan entisillä kotikulmillani lasketaan pulkkamäkeä. Kieltämättä vähän harmittaa että koko sinä aikana kun itse asuin Seattlessa ei kaupunkiin tullut lunta. Olisi ollut mukava tämäkin kokea. Työpaikoilla on kuulemma hiljaista. Esimerkiksi eräs Microsoftilla työskentelevä kaverini totesi, että heidän sadan hengen toimistollaan vain viisi ihmistä oli tullut tänään töihin. Tämä kaverini on kotoisin Illinoisin osavaltiossa, ja naureskelee Seattlelaisten kädettömyydelle lumessa samaan tapaan kuin suomalaiset usein naureskelevat amerikkalaisten meiningille. Hän oli kuitenkin valinnut tällä kertaa kulkuvälineeksi auton sijasta bussin. En kyllä itsekään uskaltaisi autoilla Seattlessa lumikelillä. Omat ajotaidot toki riittäisivät, mutta en uskaltaisi luottaa lumeen tottumattomien ajotaitoihin. Meininki voisi olla vaikka tällaista tai tällaista (videoilla mäet ovat taatusti paljon jyrkempiä kuin miltä näyttää). Ainakin tuo ensimmäinen video on Portlandista, ja siellä lumi on yhtä harvinaista kuin Seattlessa ja muutenkin ilmasto on hyvin samanlainen.

Kotonakin on ollut poikkeuksellisia sääilmiöitä. Nimittäin, olen nyt kolmatta viikkoa Suomessa, ja ainakin tuntuu siltä, että tänään näin sinistä taivasta ensimmäisen kerran koko aikana. Aika masentavaa.

Seattlessakin on toki talvella aika harmaata, mutta nyt tätä Suomen harmautta katseltuani olen todennut, että on sitä seattlelaisen ja suomalaisen harmauden välillä sentään iso ero. Ensiksi se ilmeinen: Seattle on niin paljon etelämpänä kuin Tampere, että siellä on pilviselläkin kelillä huomattavasti kirkkaampaa, ja päivät ovat talvella selvästi pidempiä kuin täällä. Se vähemmän ilmeinen havainto on se, että Suomessa taivaan valtaava pilvimatto on paljon masentavampi. Se on tasaisen harmaa, vailla mitään tekstuuria tai rakennetta. Seattlessa on yleensä pilviä useissa kerroksissa, ja ainakin alin kerros on yleensä täynnä aukkoja. Se tekee taivaasta vähemmän masentavan näköisen, ja tällä tuntuu olevan yllättävän iso vaikutus mielialaan. Seattlessa voi lähes aina taivaalla nähdä siellä täällä hieman valkoisempia kohtia, joista voi myös ainakin kuvitella tulevan enemmän auringonvaloa läpi.