maanantaina, joulukuuta 31, 2007

Vuosi 2007 lähestyy loppuaan: on ollut hyvä vuosi. Jotakin siitä miten monenlaista on tullut ehdittyä kertoo sekin, että tämä on vuoden kolmassadas blogimerkintä. Ja sen muuten huomasin vasta tätä blogimerkintää kirjoittaessani.

sunnuntaina, joulukuuta 30, 2007

Hyvät ystävät ovat sitten tärkeitä. Niin tiivistyy Helsingissä viettämäni viikonloppu.

Melkein ystäviksi voi laskea myös Scandinavian Music Groupin. Bändin tyypit ovat suunnilleen itseni ikäisiä ja heidän musiikkinsa kanssa on tullut kasvettua parikymppisestä kolmekymppiseksi. Perjantaina pääsin taas pitkästä aikaa kuulemaan heitä livenä. Hieno ilta: Tavastia oli loppuunmyyty, mutta tuntui että kaikki olivat kerrankin tulleet nimenomaan kuuntelemaan musiikkia.

Alkuperäisestä kompromissittomaksi rock-bändiksi perustetusta SMG:stä ei tosin ole enää juuri mitään jäljellä. Sitä bändiä onkin välillä vähän ikävä, mutta olisi tämä maailma vain paljon köyhempi paikka ilman tätä nykyistä. Se vain minua hieman huvittaa, että porukkaa on nykyisin lavalla melkein yhtä paljon kuin Ultra Bralla (nykyisin vakiokokoonpano on seitsemän henkeä, eilen oli vielä kahdeksantena Timo Vesajoki hammondissa ja yhdeksäntenä Minna Pensola viulussa; varsinkin Pensolan viulu oli aika ässä lisä). Ja kyllä se UB:ltä paikoin kuulostaakin. Mitähän Joel olisi sanonut jos sille olisi vuonna 2002 kertonut, että tällaista musiikkia te sitten soitatte viiden vuoden päästä? Varmaan olisi nauranut ettei ikinä. Niin me vain kasvamme.

Loppuun muita havaintoja ja kysymyksiä. 1) Miksi ihmeessä VR:n lippuautomaatti ei kelpuuta ulkomaalaisia luottokortteja? Enpä ole vastaavaan muualla Euroopassa törmännyt, ja olen sentään aika monen maan automaatteja muistaakseni käyttänyt. 2) Jos baarin penkillä istuvalta tytöltä näkyy alushousujen värin lisäksi se kuinka kapeaksi naru menee kymmenen senttiä alempana, onko tarkoitettu että niitä katsellaan; ja jos ei ole, mikä on korrekti tapa vihjaista tytölle että nyt näkyy enemmän kuin oli tarkoitus?

torstaina, joulukuuta 27, 2007

Olen tässä Suomeen tultuani autoillut jonkinkin verran, ja olen pannut merkille, että autot ovat Suomessa näillä keleillä todella likaisia. On ihan tavallista, että kyljet ja perä on aivan lian peitossa niin että rekisterikilpeä ei näe lukea; tasaperäisissä ei ole harvinaista että takaikkunassa on paksu lika muualla kuin siinä mistä pyyhkijä pyyhkii. Törkeän näköistä, eikä varmaan yhtään hyväksi pelleillekkään.

Mietin että mistä tämä johtuu. Seattlessa nimittäin lämpötilat liikkuvat samoissa lukemissa ja vettä tulee taivaalta vähintään yhtä paljon. Itäinen Washington ja vuoret ovat oikeastaan aivan samanlaisia kuin Suomi: lunta tulee vähän ja tienpinnat jäätyvät toisinaan. Katselin tienpintoja, ja totesin että ne ovat aivan lian peitossa. Washingtonissa asfaltti on puhdast. Mistä ero? Miksi Suomen tiet ovat täynnä rapaa mutta Washingtonissa ei? Washingtonissa käsittääkseni kuitenkin suolataan enemmän. Eivät ne tienpinnat kai muuten pysyisi niin sulina, ettei talvirenkaita tarvita. Ja ei kai Suomessakaan sentään hiekkaa tai soraa tienpinnoille ajeta? Vai johtuuko tämä nastarenkaista, siis että ne jauhavat tienpintaan likaa irti asfaltista? Ken tietää kertokoon.

Washingtonissa en joka tapauksessa ole nähnyt yhtään niin likaista autoa kuin mikä on Suomessa tavanomainen likaisuus tähän aikaan vuodesta. Taitaa olla niinkin, että Suomessa autoja pestään tähän vuoden aikaan tosi vähän, sillä se on "turhaa", kun kuitenkin jo seuraavalla kauppareissulla autosta tulee ihan likainen. Mutta kyllä se vaan oudolta ja pahalta näyttää kun auto on päästetty pahimmillaan ikkunoita myöten lian peittoon.

Lisäksi huomasin, että Amerikassa tarttunut kohtelias ajotapa hämmentää suomalaisia jalankulkijoita. Tampereen keskustan tienoolla ajaessani tuli usean kerran tilanne, jossa pysähdyin suojatien eteen, jottei jalankulkijoiden tarvitsisi pysähtyä, mutta jalankulkijat eivät osanneet mennä yli ennen kuin monta kertaa viittasin että menkää nyt. Takanani olleissa autoissa oli arvatenkin pinna kireällä. Mutta tuo kohteliaisuus jalankulkijoita kohtaan nyt vain tulee selkäytimestä. Ehkä opin myöhemmin tavoille ja kiihdytän suomalaiseen tapaan jos näyttää siltä että jalankulkija saattaa muuten ehtiä edestäni.

Kaupoissa kierrellessäni taasen panin merkille lasten ja nuorison kielenkäytön. Törkeää. Vastaavaa ei kyllä Amerikassa hyväksyttäisi, ja se on hyvä se. Ihan hävetti vanhempiensa puolesta.
Washingtonissa on uutisten mukaan viime päivinä tullut vuorille lunta oikein toden teolla. Se ei toki tähän vuodenaikaan ole suuri yllätys, mutta olen loppujen lopuksi hyvinkin mielissäni, että olen pahimman talven poissa Seattlesta. Tänäänkin monikaistaisella moottoritiellä Snoqualmie Passissä Seattlen lähellä on ollut 15 kilometrin mittaiset jonot, kun lunta on tullut niin, että on asetettu ketjujenkäyttöpakko. Lumiketjuilla maksiminopeus on viidenkympin (km/h) tienoilla, joten ei olisi erityisen kivaa olla nyt siellä. Lisäksi minua hieman hirvittää se, että amerikkalaiset eivät oikein osaa sopeuttaa ajotapaansa lumelle ja jäälle sopivaksi, joten sikälikin on ihan hyvä ettei tarvitse olla siellä seassa.

Vaan saisi sitä lunta täälläkin olla. Huomiselle on suunniteltu Himoksen keikkaa, mutta saapa nähdä nyt. Jos sääennuste (pari lämpöastetta ja tihkusadetta) ei iltaan mennessä kohene, taitaa nämä laskut jäädä odottamaan parempia tammikuun kelejä. Sinänsä harmi. Washingtonin vuorilla olisi nyt mainiot laskukelit ainakin lumen määrän puolesta. Sopivaa pikkupakkastakin näkyy olevan.

Seattlessa taasen on tähän aikaan vuodesta ne kurjimmat ja harmaimmat sadekelit. Sikälikin on hyvä olla poissa sieltä. Ei sillä että täällä Suomessa kelit parempia olisivat olleet, mutta kuitenkin. Ja onhan täällä toivoa paremmasta.

tiistaina, joulukuuta 25, 2007

Suomessa on sitten pimeää. Ei tämä varmaan kenellekään mikään uutispommi ole, mutta kyllä se vain etelämpää tullessa silti yllättää. Seattlehan on suunnilleen samoilla korkeuksilla kuin Lyon eteläisessä Ranskassa tai Milano Italian pohjoisosissa. Pimeys ei ole vain sitä että auringon nousun ja laskun välillä on vain reilu viisi tuntia, vaan se on myös sitä että aurinko ei missään vaiheessa nouse kunnolla ylös. Ja kun on ollut pilvistä, on ollut koko päivän pimeää. Lauantaina kun oli ainoa aurinkoinen päivä, oli vähän pirteämpää, mutta ei se aurinko silloinkaan missään vaiheessa varsinaisesti ylhäällä ollut.

Tämän kaiken kerron enemmän havaintona kuin valituksena, vaikka jet lag onkin ollut pahin mitä muistan. Eipä täällä Suomessa edelleenkään sään tai pohjoisen sijainnin takia olla.

maanantaina, joulukuuta 24, 2007

On syöty limppua aamiaiseksi. On haettu joulukuusi. On koristeltu piparkakut. On paketoitu lahjoja. On leikitty kaksivuotiaan kanssa. On viety lahjoja vanhoille sukulaisille. On sytytetty kynttilät haudoille.

Hyvää joulua kaikille!

sunnuntaina, joulukuuta 23, 2007

Joo, kaikki on hyvin.

Näin vastasi kaksi vuotta täyttävä eilen kun vielä varmistin ettei laivapuistosta lähteminen aiheuta protestointia. Mitäpä tuohon voisi lisätä? Kotona on mukava olla.

lauantaina, joulukuuta 22, 2007

Seattlesta lähteminen antoi vähän esimakua siitä, millainen on tunnelma ensi kesänä kun muutan taas Suomeen. Haikea on tunnelma. Tuntuu myös siltä, että on ihan hyvä harjoitella Suomessa asumista nyt tämä reilu kuukausi. Jospa kesäinen paluu olisi sitten sen avulla hieman pienempi shokki.

Lennon lähtö viivästyi noin tunnilla. Virallinen selitys oli, että "due to unforeseen circumstances" piti kutsua Spokanessa asuva varapilotti paikalle. Joku oli nähnyt portilla poliiseja, joten tulee mieleen vain yksi mahdollinen syy sille miksi alkuperäinen pilotti ei voinut lentää. Kaipa kuulutuksessa olisi nimittäin käytetty sanaa "medical" jos olisi ollut kyse esimerkiksi sairaskohtauksesta.

perjantaina, joulukuuta 21, 2007

Lentokentälle pitäisi lähteä ihan näillä näppäimillä. Seattlen viiden päivän ennuste näyttää jokaiselle päivälle sadetta tai sadekuuroja sekä 6-7 astetta lämmintä. Tampereelle ennustetaan pilvistä ja lämpötilaksi luvataan asteen pari nollan molemmin puolin. Hyvä. Päivän pituus on Tampereella tänään 5h19min ja täällä 8h25min. Siinä mennään vähän tappiolle, mutta iltapäivästä onneksi vain reilulla tunnilla.

Mutta ei tässä Suomeen säiden takia olla menossa.

keskiviikkona, joulukuuta 19, 2007

No voi hyvänen aika. Työnantaja lähestyi sähköpostilla, jonka sisältönä oli pyyntö lahjoittaa osa palkasta takaisin työnantajalle, vervähennyskelpoisena tietenkin. Ensin ne maksaa huonoa palkkaa ja sitten ne vielä haluaisi siitä osan takaisin!

Lisäksi tähän liittyy aika mielenkiintoinen periatteellinen kysymys. Suuri osa tutkimusrahoituksessa tulee USA:ssakin Suomen tapaan verorahoista erilaisten mekanismien kautta kierrätettynä (Suomen Akatemia, TEKES, EU, NIH, mitä näitä nyt on). Tällaisen rahan käyttöä säätelevät tiukat säännöt. Lahjoitusvaroja saa tietenkin kuitenkin käyttää yleensä ihan kuinka tykkää, joten tässä siis muutetaan säänneltyä rahaa sääntelemättömäksi. Kaikki on aivan sallittua ja laillista, mutta on tämä minusta silti tältäkin kantilta moraalisesti arveluttavaa.