perjantaina, kesäkuuta 29, 2007

Lopussa tulee aina kiire. Nyt alkaa kuitenkin olla kaikki lähes valmista, ja edessä on kaksi viikkoa Suomen kesässä. Jos lennot menevät ajallaan, pääsen lentokentältä suoraan mökille saunomaan.

Yöpöydän laatikosta löytyi viiden euron seteli, jonka pakkasin mukaan. Se näytti aivan leikkirahalta.

torstaina, kesäkuuta 28, 2007

Cup-jalkapallo on parasta jalkapalloa. Eilinen Seattle Soundersin ja Portland Timbersin välinen US Open Cupin toisen kierroksen ottelu meni tauolle tilanteessa 1-1. Tunnelma ja jännitys oli huipussaan, koska kaikki tiesivät, että väistämättä nähdään ainakin yksi maali, tavalla tai toisella. Voittohan sieltä tuli, 2-1. Tunnelmia voi katsella täältä. Tunteetkin hieman kuumenivat ottelun päätyttyä. Tukwilan poliisivoimat olivat varautuneet 14 partioauton voimalla, ja hyvä niin.

tiistaina, kesäkuuta 26, 2007

Vieläkö soitan banjoa? on viimepäivinä soinut minun selaimessani keskimäärin tunnin välein. Ja kun selain ei ole käytössä, banjo on soinut päässäni muuten vain. Sääli ettei tämäntyyppinen musiikki todennäköisesti nouse soittolistojen kärkeen. Ehkä osa tämän biisin viehätyksestä minulla on juuri nyt se, että se sekoittaa oivalla tavalla suomalaista popmusiikkia ja juurevaa amerikkalaista musiikkia. Ja tietenkin se, että onhan tätä studioversiota odotettukin kuukausitolkulla.

maanantaina, kesäkuuta 25, 2007

Viikonloppu oli pitkä. Se alkoi jo torstaina amerikkalaisilla kesäpäivänseisauksen juhlilla, joissa viina virtasi loppuillasta aivan perisuomalaiseen tapaan. Perjantaista ei sitten enää kummoistakaan työpäivää tullut. Suomalainen juhannusaatto meni siis lähennä levätessä, mutta lauantaina juhlittiin sitten juhannusta suomalaiseen tapaan – tai ainakin suomalaisten järjestämänä. Kotonani oli vajaa parikymmentä vierasta, mikä on aika paljon, koska mulla on normaalisti kaksi tuolia ja yksi kahden istuttava sohva. Nyt olin kuitenkin juuri sopivasti sosialisoinut täältä muuttaneilta suomalaisilta muutamia tuoleja, jotka annan sitten eteenpäin kun se uusi suomalainen tulee. Ahdasta oli silti, sillä olohuoneeni ei ole suuren suuri. Varsinaisessa grillausvaiheessa menimme kuitenkin taloni katolle grillipaikalle, ja kuin ihmeen kaupalla lämmin mutta tuulinen ja pilvinen päivä muuttui juuri silloin tyveneksi ja aurinkoiseksi alkuillaksi. Täydellistä.

Täksi päiväksi oli sovittu puolillepäivin isojen poikien askartelutalkoot. Pidän hyvänä suorituksena sitä, että myöhästyin vain tunnin verran. Neljän hengen porukka rakensi muutamassa tunnissa yhdeksän "kaksikeppistä" Seattle Soundersin väreissä. Tiistaina on näet cup-ottelu arkkivihollista Portland Timbersiä vastaan, joten oli taas tarvetta hieman panostaa siihen, miltä meidän katsomonosa näyttää.

keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2007

Päivän mahtui yksi hauskakin juttu. Houstonissa on kuulemma pihviravintola, jonka suuri mainoskyltti kertoo: We serve vegetarian – what do you think cows eat? Niin teksasilaista.
Tänään sain tehdä oikeita töitä: autoin Suomeen takaisin muuttamassa olevan kaverini perhettä muttamaan tavaroita uusille omistajilleen. Tunnelma on väkisin hieman haikea, he kun olivat täällä jo kun tulin tänne ensimmäistä kertaa, ja kun tulin keväällä takaisin, oli mukavaa että Seattlessa oli jotakin suomalaista, mukavaa ja muuttumatonta. Toisaalta oli mukavaa tehdä jotakin minkä tarkoituksen näkee työn edetessä: jaksaa taas toimistotyötä hetken aikaa. Ja sekin on mukava ajatus, että jo parin kuukauden päästä olen hakemassa niitä huonekaluja takaisin varastointipaikasta. Silloin ne näet ottaa tänne muuttava suomalainen kaverini. Se, jonka kanssa tein kaikki viime kesän hienot matkat.

tiistaina, kesäkuuta 19, 2007

Lähipäivinä tulee Suomessa radioihin (tai ainakin YleX:lle) soittoon Scandinavian Music Groupin uusi single Vieläkö soitan banjoa? (säv. Melasniemi, san. Kokkonen). Käykääpä kuuntelemassa ja katsomassa teaseri bändin omilta sivuilta (tai jos ei toimi, heikkolaatuisempi versio tästä). Pitkälle on tultu niistä ajoista kun arvioitiin, että "[Joel] Melasniemi uhkaa jäädä vihaiseksi nuoreksi rankistelijakitaristiksi".
Tänään Iltalehden etusivun otsikko kertoo: surmaaja taltutettiin kumiluodeilla. Suomi on kyllä hyvä maa. Täällä poliisit olisivat ottaneet oikeuden omiin käsiinsä, ja tappaneet puukkomiehen siihen marketin eteen – jos olisivat ehtineet ennen kuin joku siviili olisi sen tehnyt.

maanantaina, kesäkuuta 18, 2007

Lauantaina vietettiin keskikesän juhlaa fremontlaiseen tapaan: paraatilla. Fremont Fairin alkajaiseksi järjestettävä Summer Solstice Parade onkin varsin hauska tapaus. Koska paraatissa ei sallita motorisoituja kulkupelejä, kirjoitettuja viestejä, eikä tunnistettavia logoja, kekseliäsisyys ja visuaalisuus ovat valttia, eikä homma ajaudu useimpien muiden paraatien kaltaiseksi yritysten mainostukseksi ja politikkojen kampanjoinniksi. Ja koska ollaan Fremontissa, anything goes.

Paraati tunnetaan Seattlessa kuitenkin parhaiten siitä, että juuri ennen paraatin alkua paraatireitin valtaavat alastomat polkupyöräilijät. Taidokkaita varatalomaalauksia, mutta kyllä paraati ilman heitäkin ansaitsisi huomionsa. Kadunvarret olivatkin aivan täynnä ihmisiä – me seurasimme paraatia aivan kotitaloni edestä.

Bush oli paraatissa esillä monella tavalla. Tässä yksi virallisen paraatin ulkopuolinen versio:

Varsinainen paraati alkaa tästä:

Ja tokihan itse paraatissakin muistettin nykyhallintoa. Tässä yksi versio:

keskiviikkona, kesäkuuta 13, 2007

Kävin tänään lounaalla amerikkalais-suomalais-kiinalaisella porukalla. Jostain syystä keskustelu ajautui alueiden oikeuteen erota valtiosta ja julistaa itsensä itsenäiseksi. Ja sitä kautta Amerikan sisällissotaan.

Etelän kenraali Lee oli kotoisin Virginiasta, ja hän vastusti kotiosavaltionsa eroamista Yhdysvalloista. Virginia kuitenkin erosi Yhdysvalloista ja liittyi Konfederaatioon sisällissodan aikana. Lincolnin pyytäessä Leetä johtamaan Yhdsyvaltojen joukkoja Lee kieltäytyi, sillä hän ei halunnut hylätä kotiosavaltiotansa. (Noihin aikoihin osavaltiot olivat paljon tärkeämmässä asemassa kuin nykyisin.) Lee siis periaatteen miehenä ei jättnyt kotiosavaltiotansa, vaikka olikin eri mieltä sen johtajien tekemistä poliittisista ratkaisuista, ja päätyi Konfederaation kuuluisaksi kenraaliksi. Tämän tarinan meille kertoi seurueemme amerikkalainen.

Leen ratkaisu tuntuu äkkiseltään melko radikaalilta, mutta totesinpa kuitenkin lounasseuralleni, että periaate on oikea. Demokratioissa sotilas vannoo uskollisuudenvalansa valtiolle, ei sen johdolle. Tämän voimalla kai monet USAn sotilaat Irakissakin jaksavat edes joten kuten. Diktatuureissa on toki usein toisin: esimerkiksi Nazi-Saksassa sotilaat vannoivat uskollisuusvalansa Führerille. Tähän sitten seurueen kiinalainen totesi, että Kiinassa vala vannotaan Kommnunistiselle puolueelle. Kiusallinen tilanne. Vaihdoin puheenaihetta.