keskiviikkona, helmikuuta 28, 2007


Tänään on ollut hieno päivä. Aamulla minulle siis asennettiin nettiyhteys ja kaapelitelevisio, kuten kirjoitin. Iltapäivällä kävin ajokokeessa, jonka läpäisin. Nyt minulla on väliaikainen Washingtonin osavaltion ajokortti, ja kunnollinen muovikortti tulee noin viikon kuluttua postissa. Illalla kävin ajokoetta varten vuokraamallani autolla IKEAssa ja parissa muussa kaupassa ostamassa kaikenlaista sellaista, mitä on ostoslistalle viime päivien mittaan kertynyt. IKEAssa söin perinteisen lihapulla-annoksen illalliseksi. Puolukkahillo maistui niin hyvältä, että hyllystä tarttui mukaan purkki, jossa lukee isolla "lingonsylt".

Ajokoe oli kyllä koko lailla läpihuutojuttu, mutta olisi senkin kyllä reputtanut, jos ei olisi yhtään valmistautunut. Kyllähän siinä sai ajaa aivan eri tavalla kuin mitä normaalisti ajaa. Kukaan ei esimerkiksi tunnu noudattavan Seattlen kaduilla 25 mph:n (noin 40 km/h) nopeusrajoitusta. Useimmilla nopeus on isommilla kaduilla pikemminkin lähes 40 mph.

tiistaina, helmikuuta 27, 2007

Minulla kävi tänään sähköputkimies, ainakin jos Columbia Picturesin Suomen levitysyhtiötä on uskominen. Meinasin kyllä oikeasti alkaa nauramaan, kun kotitaloni manageri soitti toimistostaan, ja sanoi "the cable guy is here". Nyt minulla sitten on kotona kaapelitelevisio ja netti. Telkkarissa on vaatimattomat 215 kanava. Mukana on myös BBC America ja Fox Soccer Channel, joten eiköhän sieltä tule muutakin kuin roskaa. Lisäksi mukana on "on demand" -ominaisuus, jolla elokuvia voi katsoa koska haluaa. Osa on jopa ilmaisia.

Eilen säikähdin pahanpäiväisesti. Kaadoin hieman Dr. Pepperiä pöydälle, ja läppärin virtalähteen puolein kulma kastui. Kuului whom, ja virta katkesi. Otin äkkiä virtajohdon ja akun pois ja kuivasin koneen. Aamulla jännitys oli huipussaan, mutta onneksi kone toimii taas moitteeta.
On se vaan jännää, kuinka Seattlessa ruoho on vihreää ja ensimmäiset kukatkin jo kukkivat, mutta jo tunnin ajomatkan päässä vuorilla on metritolkulla lunta. Olen joskus haaveillut asuvani tällaisessa paikassa. Sikälikin nyt tuntuu kivalta, että alan vähitellen päästä kiinni rutiineihin. Tietysti on pitkälti oma vikani, että siinä kesti näin kauan. Mutta jos pitää valita laskettelun ja osotosreissujen tai vaikkapa matkalaukkujen purkamisen väliltä, valitsen kyllä koska tahansa laskettelun.

Yksi näistä rutiineista on muuten jumalaisen hyvän leivän ostaminen kulmakunnan omasta leipomosta. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin tänään perunaleipään.

maanantaina, helmikuuta 26, 2007

Enpä ole ennen lasketellut reisiä myöten lumen peitossa. Crystal Mountainille oli kuluneen viikon aikana satanut 140 cm lunta, josta edellisen vuorokauden aikana 30 senttiä. Ja sen kyllä huomasi.

sunnuntaina, helmikuuta 25, 2007

Ajokorttiprojekti etenee. Tänään ehdin viimeinkin kirjalliseen kokeeseen, jonka sain läpi ongelmitta. Vaatimuksena oli saada 25 kysymyksestä vähintään 20 oikein, mikä ei kyllä ollut kovin vaikeata kun oli valmistautunut edes vähän. Koulubussikysymyksiä tuli kaksi, ja olin kyllä ylpeä siitä, että osasin vastata molempiin oikein. Ajokoe on tiistaina: vuokra-auto on varattuna, vähän jännittää.

perjantaina, helmikuuta 23, 2007

Nyt on todella hyvä fiilis. Makaan vihdoin vieraspatjan sijasta omalla sängylläni. Kaikki muutkin huonekaluni toimitettiin tänään, ja illalla pari suomalaista työkaveria oli auttamassa niiden kokoamisessa, olutpalkalla tietenkin. Asennuskaljoja menikin kyllä aika monta, mutta silti kaikki tuli koottua oikein. Asuntoni näyttää nyt ihan kodilta.

torstaina, helmikuuta 22, 2007

Ensimmäinen työpäivä on nyt takana. Kävin kysymässä ylläpidosta, miten saan Linux työasemaltani tekstipohjaisen yhteyden mikroskooppia ohjaavaan Windows-koneeseen. Siltä kun pitäisi kopioida kuvat talteen. Tämä sitten työllistikin viisi työntekijää, joista yhden melkein tunniksi. Tampereella olisi kyseenalaistettu koko tarve tehdä homma tekstipohjaisesti, yhteys kun toimi alunperinkin graafisen kilkkeen kautta. Täällä onneksi ylläpito pyrkii täyttämään käyttäjien tarpeet sen sijaan että pyrkisi mukauttamaan käyttäjien tarpeet niin että ylläpidon työ olisi mahdollisimman helppoa.

Illalla kävin laskettelemassa Snoqualmiessa erään työkaverin ja hänen poikansa kanssa. Paikka on paljon pienempi ja matalampi kuin sunnuntain Crystal Mountain, mutta sinne on vain tunnin ajo, joten se soveltuu hyvin iltamäeksi. Lunta oli taas aika paljon: kun tultiin perille, tien vieressä oli yli kolme metriä syvää hankea. Lumiauran tekemä yhtä korkea pystysuora seinämä näytti kyllä hurjalta, ja haluaisinkin totisesti nähdä sen lumiauran.

keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007

Minun on tarkoitus hankkia paikallinen ajokortti, ja tänään opiskelin kirjallista koetta varten. Noin satasivuisen oppikirjasen kohokohta oli ilman muuta toteamus "vehicles moving in the same direction at the same speed cannot hit one another". Ihan läpihuutojuttu koe ei silti ole, sillä on syytä mm. tietää, että pysäköidessä pitää etäisyyden vesipostiin olla vähintään 15 jalkaa ja että etäisyyden edelläajavaan hälytysajoneuvoon tulee olla vähintään 500 jalkaa. Myös koulubusseihin liittyvät säännöt vaativat opiskelua.

Illalla pääsin vihdoin IKEAan ostamaan huonekalut, astiat sekä paljon muuta hyödyllistä. Tavaravuorta katsellessani tulin ajatelleeksi, ettei ole kyllä mitenkään erityisen ekologinen ratkaisu muuttaa väliaikaisesti ulkomaille. No, nyt mulla on samat makuuhuoneen lipastot täällä ja Tampereella. Samoin kuin sohvapöytä, kylpyhuoneen matto ja henkarit. Mitenköhän tästä kaikesta pääsee vuoden päästä eroon?

tiistaina, helmikuuta 20, 2007

Tänään on sitten lauantaita normaalimpi seattlelainen talvipäivä: lämpöä kahdeksan astetta, pilvistä ja aina välillä tihuttaa. Ja tuuli tuntuu kyllä tosi kylmältä. Kaiken kaikkiaan on ollut aika tapahtumaton päivä. Eilisen laskettelun jäljiltä sain sentään nukuttua kymmentuntiiset yöunet. Edellisinä öinä on jääty alle kuuteen, herätty viimeistään viideltä. Olisikohan jetlag kohta ohi?

Amerikkalaisissa on kyllä se hyvä puoli, että he ovat kovin juttelevaisia. Siitä tulee jotenkin mukava olo, kun saa vaihtaa naapurien kanssa kuulumisia hississä. Myös hiihtohississsä oli mukavaa, kun sai juttuseuraa. Minä kun olin rinteessä yksin, ja muuten oli siis juttuseura vähissä.

maanantaina, helmikuuta 19, 2007

En usko että olen eläissäni nähnyt niin paljon lunta kuin tänään. Tavallaan minunlaisen hyvin hoidetuilla rinteillä parhaiten viihtyvän laskettelijan kanssa täkäläiset olosuhteet menevät kyllä hukkaan. Crystal Mountainilla oli taaskin satanut lunta koko yön, ja lisää tuli lähes koko päivän ajan. Eihän tuo rinteiltään ja maisemiltaan ihan Alpeille pärjää, mutta Lapin keskukset se kyllä voittaa – ja ainakin kaiken sen mitä on kahden tunnin säteellä Tampeelta. Offareilla on lunta uskomattoman paljon, ja tänään puuteria oli rinteissäkin, sillä niitä ei oltu yön jäljiltä ajettu kissoilla. Onneksi aloin loppua kohden päästä jyvälle siitä miten näissä oloissa lasketaan, mutta jotkut muut olisivat nautineet kyllä alusta asti.

Matkustin Seattlesta Crystal Mountainille bussilla. Kerrassaan mainio järjestely: maksetaan netissä etukäteen ja hissilippu kuuluu hintaan niin että bussimatkan osuus on puoli-ilmainen. Bussi jättää hissin viereen ja siinä vaiheessa siis on jo hissilippu kourassa. Voi olla, että käytän tätä myös ostettuani auton. Bussissa kun on sekin hyvä puoli, että perillä ollaan hissien auetessa. Omalla autolla liikkuessa voi olla vaikeampi herätä niin että pääsee lähtemään seitsemältä.

Erikoisena asiana havaitsin, että Amerikassa ei ilmeisesti ole tapana käyttää tuolihissien turvakaarta, ei vaikka olisi reppu selässä. Aika eri meininki kuin Euroopassa, jossa on yleensä kylttejä, jotka määräävät laittamaan repun etupuolelle hissin ajaksi. Yhdessä Crystal Mountainin hississä ei edes ollut turvakaarta.