Uutissivustojen hermostunut kyttäys Googlen uutispalvelun kautta on vaihtunut viime aikoina taas Libanonin, Syyrian, ja Jordanian nähtävyyksien katseluun ja itse loman suunnitteluun. Erityisesti olen seuraillut kiinnostuneena Mzaarin eli Libanonin parhaan laskettelukeskuksen sää- ja lumitilannetta. Ihan hyvältähän se näyttää. Ulkoministeriökään ei ole päivittänyt näiden maiden matkustustiedotteita yli kahteen viikkoon. Edes USA:n ulkoministeriö ei ole antanut mitään varoituksia. Näillä näkymin Lähi-idän matkani siis toteutuu, joskin aina perjantaisin odotan kiinnostuneena tietoja mahdollisista mielenosoituksista. Huomenna siis taas.

Viime päivinä on tapahtunut ainakin seuraavia oleellisia muutoksia: Jordanian kuningas Abdullah nimitti maalle eilen uuden hallituksen, joka näyttäisi olevan koko poliittisen kentän kattava sateenkaarihallitus. Muslimiveljeskunta tosin kieltäytyi heille tarjotuista ministeripaikoista, muttta yksi entinen jäsen on ministerinä. Kiinnostava yksityiskohta on sekin, että kaksi ministereistä on naisia, joista toinen on tunnettu naisasia-aktivisti. Syyriassa sallittaan kolmen vuoden tauon jälkeen suorat yhteydet Facebookin ja YouTubeen. Muutos tapahtui muistaakseni toissapäivänä. Toki Facebookia ja YouTubea on tätä ennenkin käytetty yleisesti proxyjen kautta. Moni muu sivusto kuten Wikipedia ja tämä Blogspot jossa blogiani pidän on kuitenkin edelleen sulkulistalla. Libanonissa ei ole edelleenkään hallitusta, mutta kriisi on säilynyt pelkästään poliittisena. Sinne matkustaminen on siis edelleen suunnilleen yhtä turvallista kuin samanlaisessa kriisissä olevaan Belgiaan matkustaminen, vaikka tietenkin Libanonissa on enemmän potentiaalia kriisin eskaloitumiseen.

Muuttoautoon liittyvä paperityö alkaa lähestyä loppuaan, sillä pääsen nähtävästi vihdoinkin tekemään tulliviranomaisille ilmoituksen luovutuskiellon määräajan päättymisestä. Muuttoautossahan on aina rajoitus, joka kieltää auton myymisen, vuokraamisen ja vastikeettomankin luovuttamisen ulkopuolisen käyttöön ennen määräajan täyttymistä. Yleensä määräaika on kolme vuotta alkuperäisestä käyttöönottopäivästä, kuitenkin niin että auton pitää olla Suomessakin käytössä vähintään vuoden ajan.

Minähän ostin autoni USA:sta jo lähes neljä vuotta sitten ja olen asunut Suomessakin jo kaksi ja puoli vuotta, joten voisi luulla että määräaika olisi tullut täyteen jo ajat sitten. Vaan eipä ole, sillä Suomeen muuton jälkeen ulkomailla vietettyä aikaa ei lasketa noihin määräaikoihin, sillä silloin auton ei katsota olleen käytössä. Nyt kun asiaa laskin, olen viettänyt Suomeen muuttoni jälkeisen kahden ja puolen vuoden aikana ulkomailla yhteensä 321 päivää. Se on aika paljon se, ja tarkoittaa samalla sitä, että määräaika tuli täyteen eilen lauantaina. Tein laskelman ensimmäistä kertaa tänään, joten aika hyvä sattuma tuossa kävi.

Oli muuten aikamoinen selvittely noissa ulkomaanmatkoissa. Mukana on 21 matkaa joiden pituudet vaihtelevat kahdesta 55:een päivään. Pelkästään viime vuonna tein 9 ulkomaan matkaa joiden kesto oli yhteensä 125 päivää eli reilu neljä kuukautta. Aikamoista. Lomakkeella muuten on tilaa viidelle matkalle, joten piti laatia erillinen liite.

Lähi-idän matkani lähestyy, ja olen seurannut aika tarkkaan mitä alueella tapahtuu. Tässähän on meneillään kaksi täysin erillistä tapahtumaa. Toisaalta Egyptin tapahtumat heijastuvat Jordaniaan ja Syyriaan, toisaalta Libanonissa on meneillään Rafic Haririn vuonna 2005 tapahtuneeseen murhaan liittyvän oikeudenkäynnin alkuunsysäämä poliittinen kriisi.

Aloitetaanpa Libanonista. Siellä tunnelmaa kiristää se, että Haagissa toimiva tuomioistuin on maaliskuussa antamassa ensimmäiset tuomionsa Rafic Haririn murhaan liittyen. Syyrian tukema Hizbollah pitää oikeudenkäyntiä poliittisena, ja sen ministerit erosivat protestiksi hallituksesta. Tästä syystä Rafic Haririn pojan Saad Haririn johtama hallitus kaatui vajaa kuukausi sitten. Saad Hariri on kallellaan länteen päin, joten hänen hallituksensa kaatuminen sai lännen pelkäämään Libanonin suunnan muuttuvan. Viime viikon tiistaina maalle saatiinkin uusi pääministeri, Syyrian suuntaan nojaava Najib Mikati. Mitä olen uutisia lukenut, hänen ei kuitenkaan uskota tuovan suuria muutoksia. Hänen koalitiossaan on yhtenä isoimmista puolueista mukana Hizbollah, mutta kyseessä ei ole mikään islamistikoalitio, vaan Libanonilaiseen monimutoisuuteen kuuluu, että koalitiossa on mukana shiioja, sunneja, kristittyjä, druuseja ja maallistuneita. Mitään suurta suunnanmuutosta ei odoteta, mutta Hizbollahin valvomilla alueilla on ilmeisesti taas vaihteeksi pysäytelty ulkomaalaisia ja vaadittu virallisen järjestelmän mukaisia lupamenettelujä. No, näille alueille en olisi muutenkaan ollut menossa.

Libanon poikkeaa Syyriasta ja Jordaniasta samoin kuin Egyptistä ja muistakin arabimaista siinä, että se on länsimaisen mallin mukainen parlamentaarinen demokratia. Tällainen Libanonissa meneillään oleva poliittinen kriisihän ei näissä muissa maissa olisi mahdollinen. Tietysti se että yksi hallituspuolueista aina silloin tällöin ammuskelee raketteja Israeliin ja on USA:n mielestä terroristijärjestö voidaan nähdä puutteena demokratian toteutumisessa. Mutta yhtä kaikki, Libanonissa on sen tyyppinen poliittinen systeemi, että Egyptin tapahtumat eivät sinne suoraan heijastu. Siellä kun ei ole diktaattoria, joka pitäisi syöstä vallasta. Sen sijaan vaarana on, että puolueiden välisiä erimielisyyksiä aletaan taas kerran ratkoa aseilla.

Syyriaan ja Jordaniaan Egyptin tapahtumat heijastuvat sen sijaan aivan suoraan. Jordanian pääkaupungissa Ammanissahan on jo viikkojen ajan ollut mielenosoituksia perjantaisin ruokousten jälkeen. Jordania on kuningaskunta, jossa valta on tiukasti Kuningas Abdullah II:n käsissä siten että tämä voi vaihtaa ministereitä oman mielensä mukaan. Kansan vaatimuksena on ollut pääministerin vaihtaminen, ja tämä tapahtuikin aiemmin tällä viikolla. Sen seurauksena viime perjantaina protestit jäivät pienemmiksi kuin viikkoihin, sillä useimmat ryhmittymät haluavat antaa uudelle pääministerille mahdollisuuden osoittaa uudistushalunsa.

Jonkinlaisessa muutostilassa Jordania kuitenkin on. Vuonna 1999 edesmennyt Kuningas Hussein oli kansan rakastama ja kuningashuoneen kritisointi oli tiukka tabu, mutta nyt kritiikki näyttäisi olevan kovenevaa. Jordania on kuitenkin huomattavasti Egyptiä modernimpi ja vapaampi yhteiskunta, joten tilanne ei aivan suoraan vertaudu. Jordaniassa ei esimerkiksi ilmeisesti ole Egyptin mallin mukaista vihattua puolisotilaallista poliisivoimaa eikä korruptiotakaan esiinny ollenkaan samoissa määrin. Ilmeisesti protestit johtuvatkin enimmäkseen taloudellisista ongelmista, vaikkakin protesteissa on myös vaadittu että maalle saadaan vaaleilla valittu hallitus. Eniten huolta aiheuttaa tällä hetkellä se, että Egyptissä räjäytettiin eilen Jordaniaa palveleva kaasuputki, mikä voi aiheuttaa energiakriisin. Ilmeisesti 80 prosenttia Jordanian sähköstä tuotetaan Egyptistä tulevalla kaasulla.

Lisäksi Jordaniaan vaikuttaa se, että siellä on alkuperäisten jordanialaisten lisäksi noin 2 miljoonaa palestiinalaista pakolaista. Tämä jakaa yhteiskuntaa kahtia, sillä maan kokonaisväkiluku on noin 6 miljoonaa, missä on mukana myös noin miljoona irakilaista pakolaista. Toisaalta näiden ryhmien toisistaan poikkeavat tavoitteet toimivat myös mielenosoituksia hillitsevänä hajoittavana voimana.

Syyrian ominaispiirre on se, että se on ainoa arabimaa, joka ei ole liittoutunut USA:n ja muiden länsimaiden kanssa. Syyrialla ei myöskään ole Egyptistä ja Jordaniasta poiketen rauhansopimusta Israelin kanssa. Niinpä Syyrian islamisteilla ei ole tätä syytä vastustaa valtaapitäviä. Sen sijaan vapauksien puute on jopa Egyptiäkin pahemmalla tolalla, sillä Syyria on hyvin perinteinen totalitäärinen diktatuuri. Maa on kuitenkin 2000-luvulla vapautunut jonkin verran, kun lähes 30 vuotta vallassa olleen presidentti Hafez al-Assadin on hänen kuoltuaan korvannut hänen varovaisesti uudistusmielinen poikansa Bashar al-Assad.

Hyvä esimerkki näistä uudistuksista on se, että nuorempi Assad toi Internetin Syyriaan pian valtaanpääsynsä jälkeen vuonna 2001. Toisaalta tämä kertoo omaa kieltään siitä, miten sulkeutunut yhteiskunta Syyria oli tähän asti ollut. Ja toki edelleenkin Internetin käyttöä pyritään rajoittamaan, ja esimerkiksi Facebook on virallisesti kielletty, vaikkakin sitä käytetään proxyjen kautta aivan yleisesti. Tämän viikon perjantaille Damaskokseen olikin suunniteltu Facebookissa mielenosoitusta, mutta se ei toteutunut. On vaikea arvioida miksi näin kävi, mutta eräs arvio on se, että suurin osa organisoijista ei asu Syyriassa. Tietenkään myöskään turvallisuusjoukkojen pelottelun vaikutusta ei voi vähätellä. Ja olipa sääkin kylmä ja sateinen. Oli miten oli, toistaiseksi näyttää siltä, että Egyptin tapahtumien vaikutus Syyriaan on hyvin vähäinen.

Olipas kurja päivä. Homma lähti menemään pieleen kun en herännyt herätyskelloon, vaan nousin sängystä vain reilun puoli tuntia ennen kuin oli aivan pakko olla töissä. Jotenkin ihmeellisesti onnistuin kuitenkin olemaan autossa niin, että ehtisin työpaikalla jopa lyhyesti tutustua kokouksen papareihin ennen sen alkua.

Matkalla meinasi tulla peltiromua, kun Hervannan valtaväylällä moottoritien liittymästä meinattiin liittyä liikenteeseen niin että minulta oli loppua vapaa tie edestäni. Lyhyellä hieman reilummalla jarrutuksella siitä selvittiin, eikä takana oleva autokaan näyttänyt suuressa hädässä olevan vaikka ajoikin aivan törkeän lähellä perääni. Pitkiä valoja se väläytti, mutta en ajatellut siitä sen kummempaa. Ajattelin vain mielessäni, että olisin kyllä jarruttanut kovempaa ja pidempään jos ei olisi ollut autoa takana.

Työpaikan parkkipaikalle parkkeerattuani huomasin, että sama auto oli takanani, ja kuski rullasi ikkunaa alas. Kaveri halusi tiedustella, mikä minun ongelmani on. Totesin, että täytyyhän sitä jarruttaa jos on tulossa kiilatuksi. Siihen tämä idiootti totesi että eihän minun edessäni ollut ketään. No ei ollut ei kun lopulta se kiilausta aikonut älysi olla tulematta alle, mutta mistäs sen ennakkoon voi tietää. Tähän kaveri sitten jatkoi että oli vähällä ajaa perääni ja että hänen peräänsäkin meinattiin ajaa, mihin sitten totesin että kyllä oli tosiaan aivan liian pienet turvallisuusvälit. Milläköhän ihmeen logiikalla tämä sankari kuvitteli, että peräänajo olisi ollut minun vika? No, tässä vaiheessa homma meni sitten jo aivan absurdiksi, kun pöytään lyötiin syytös että olisin ajanut kisaa tämän perässä ajaneen kanssa. Siihen vastaukseni oli "mitä ***tua?" ja homma alkoi mennä puolin ja toisin huudoksi.

Ilmeisesti sankarikuskia oli harmittanut, että ajoin ohituskaistalla vain lievää ylinopeutta, siis aivan liian hitaasti hänen makuunsa. Tästä syystä piti sitten ajaa aivan puskurissa kiinni. Ja ilmeiseti tämä kisan ajaminen tarkoitti sitä, että en antanut tilaa siirtymällä oikealle kaistalle. Usein kyllä väistänkin näitä Hervannan valtaväylällä yleisiä kaahareita, mutta silloin kun on itselläkin hieman kiire, ei viitisisi siirtyä ajamaan alle 60 km/h oikealle kaistalle vain siksi että joku haluaa ajaa satasta 70 km/h rajoitusalueella. Ja tosiaan, ilmeisesti tämä kaveri oikeasti kuvitteli, että jarrutin vain protestoidakseni sitä miten lähellä perääni hän ajoi. Ei se kyllä tainnut lopultakaan uskoa, että edessäni oli oikea vaaratilanne.

Niin että siinäpä oli hieno alku päivälle. Töissä tulleista potutuksista en viitsi näin julkisesti sen enempää kertoa, mutta ei siellä nyt mitään niin vakavaa tullut mitä ei sauna ja muutama olut parantaisi.

Olen aika ylpeä siitä että olen koko alkuvuoden ajan pelannut sählyä ja sulkapalloa niin että joka viikko on ollut tunnin sessio kolmena eri päivänä. Pelipäiviä on neljä: sählyä tiistaisin ja tortaisin, sulkapalloa keskiviikkoisin ja perjantaisin. Joka viikko tuntuu yksi vuoro jäävän luonnostaan jonkin muun menon takia pois, ja se sopiikin hyvin, sillä jalat ovat kolmen vuoron tahdillakin aika kovilla. Varsinkin sählyvuoroilla mennään nimittäin sitten aika kovaa. Kunto kasvaa kohisten, joskin varaakin toki oli ja on edelleen.

No, jos ihan tarkkoja ollaan, sillä viikolla jona lähdin torstaina Istanbuliin ehdin pelaamaan vain kaksi kertaa, mutta Istanbulin mäkisillä kaduilla kiipeily kyllä taatusti korvasi tämän puutteen.

Posti on viime aikoina tuonut minulle useita naapurikerrostaloon vastaavaan asuntoon tarkoitettuja kirjeitä. Mikähän mättää? Sen vielä ymmärtää, että joskus voi lukea sen yhden numeron väärin, mutta eikö posti nykyisin ollenkaan katso kirjeen saajan nimeä? Tänäänkin tuli postia kolmella eri sukunimellä, eivätkä ne kaksi muuta kyllä muistuta omaani millään tavalla.

Nyt on loputkin Istanbulin kuvat lisätty. Aika vähän sitä tuli kuvattua yleisiä katunäkymiä, ja vielä vähemmän laitoin niitä tänne. Niinpä kuvista ei kyllä saa oikein mitään käsitystä kaupungista. Siellä käymistä voi kyllä suositella varauksetta. On siinä sellainen metropoli että varmasti kuka tahansa kaupungeista pitävä matkaaja löytää sieltä omat juttunsa.

Perjantaina ja lauantaina Tampere-talossa juhlittiin Beatlesin musiikkia. Paikalla oli useita tribuuttiyhtyeitä ulkomaita myöten. Näistä mieleenpainuvin oli japanilainen The Blue Margarets. Tyttöbändin kitarasaundit jäljittelivät alkuperäistä täsmällisesti, ja meininki lavalla oli sekin yhtä iloisen tuntuista. Laulukin jäljitteli alkuperäistä niin täydellisesti kuin japanilainen naisääni voi sen tehdä.

Englantilainen the Overtures soitti paljon muutakin kuin Beatlesia. Bändin idea on soittaa ihan kaikkea 60-luvun musiikkia. Oli oikeastaan vain hyvä, että vähän muutakin kuin Beatlesia kuultiin. Kuinka monta kertaa yhden päivän aikana jaksaa innostua kuullessaan vaikkap She Loves Youn. No, aika monta jos rehellisiä ollaan.

Aivan kotimainen Jiri Nikkinen The Beatles Tribute Band oli myöskin loistava. Jiri on tietysti kaikille Beatles-diggareille tuttu nimi, ja hyvinhän se vetää. Sekä Paulin että Johnin lauluäänen imitointia on selkeästi harjoiteltu tuntitolkulla. Molemmat tulevat täysin luontevasti niin että ei kuullosta että mistään imitoinnista olisi edes kyse. Lisäksi pidin siitä, että aivan ilmeisten hittien lisäksi Jiri soitti paljon niitä vähemmän tunnettuja kappaleita.

Seattlelaisella Apple Jamillä oli jotenkin hyvin amerikkalainen meininki; tosin sen paremmin en sitä osaa sanoiksi pukea. Soitto oli kyllä hyvää, mutta ehkä näistä nimellämainituista se jäi vähiten mieleen. Lisäksi parin päivän aikana tietysti kuultiin koko joukko muita vähemmän tunnettuja kotimaisia esiintyjiä. Hieno tapahtuma.

Tapahtuman parasta antia oli aivan sen loppu. Jiri Nikkinen ja ulkomaalaiset bändit olivat kukin luvanneet esiintyä vielä kerran lyhyesti vielä puolen yön jälkeen. Tästä syntyikin kunnon jamisessiot, jossa soittajat esiintyivät siviilivaatteissaan ja sekoittelivat bändien kokoonpanoja hauskasti. Erityisesti pidin siitä kun Jiri Nikkinen soitti parin Overturesin kaverin kanssa. Mitään ei oltu harjoiteltu, mutta soitto sujui hienosti. Kaverit ottivat yleisöstä kappaletoiveita, koska mitään ei oltu ehditty edes sopia yhdessä, harjoittelusta puhumattakaan. Tilanne syntyi, kun pari Overturesin kaveria oli ehtinyt "nukkumaan".

Koko tapahtuma päättyi siihen, kun kaikki vielä jalkeilla olleet muusikot nousivat yhdessä lavalle, ja esittivät sopivaksi lopuksi kappaleen All You Need Is Love. Eipä parempaa loppua olisi voinut olla.

Yleisössä oli ihan kaikenikäistä väkeä, mutta tietysti vanhempi väki oli enemmistössä. Minua 10-30 vuotta vanhemmat ihmiset eivät kyllä osaa käyttäytyä väkijoukossa edes selvin päin. Hirveää tönimistä koko ajan, ja muutenkaan kukaan ei tuntunut piittaavan muusta kuin omasta itsestään ja kenties omasta seurueestaan.

Loma aiheuttaa aina kiirettä töissä, mutta ehdin sentään lisäillä ensimmäiset Istanbulin reissun kuvat blogiin. Katsotaan jos viikonloppuna saisi loputkin tänne.

Reissun viimeinen varsinainen päivä sai päätöksensä keskustelulla ihmisyyden perusolemuksesta hostellin baarissa. Jonkinlaisessa itsekkyyden, moraalisuuden ja sosiaalisuuden muodostamassa kolmiossa siinä liikuttiin, mikä ei nyt tähän kirjoitettuna tunnu järin omaperäiseltä johtopäätökseltä.

Muuten päivässä oli aika vähän kohokohtia, vaikka kävin oikein Aasiassa asti. Laivamatka Bosporinsalmen yli kesti vartin verran ja maksoi saman vajaan euron minkä täällä muukin julkinen liikenne maksaa. Mitään varsinaista nähtävää ei Aasian puolella Uskudarissa kyllä ollut. Moskeijoita nyt tietysti, mutta kyllä ne hienoimmat ovat Euroopan puolella. Ehkä se paras juttu olikin laivamatka ja sen aikaiset näkymät Istanbulin eri kaupunginosiin. Ja olihan Aasian puolella se mukava juttu, että turisteja siellä ei näkynyt, mutta sillä olisi kyllä selvästi enemmän merkitystä vilkkaammalla turistikaudella. Nyt täällä eivät ole vähät muut turistit minua muutenkaan häirinneet.

Parille isommalle moskeijalle päädyin niin, että rukous oli juuri menossa. Ensimmäisen luona otin kengät jalasta ja käväisin sisällä, mutta jälkimmäisellä en enää kehdannut. Rukous toki kuului ulos asti, ja sitä oli kiinnostava kuunnella.

Matkalla takaisin hostellille poikkesin vielä maan alla katsomassa parituhatta vuotta vanhaa vesivarastoa. Tässäkin pääsi mukavasti Bond-tunnelmaan, sillä From Russia with Lovessa on myös tänne sijoittunut kohtaus.

Illan viimeinen juttu oli käynti Galatasarayn stadionilla. Siellä olisi toki ollut pelikin, mutta nyt kävi niin että varmistin ikävimmän kautta, että lippuja ei koskaan myyty netissä juuri siksi, että peli myytiin loppuun ennen kuin nettimyynti olisi alkanut. Tähän oli hyvä syykin, sillä kyseessä oli ensimmäinen sarjapeli seuran uudella stadionilla. Harmi sinänsä. Laulut stadionin sisältä kuuluivat yli tunti ennen pelin alkua kauas sen ulkopuolelle, joten tunnelma olisi ollut kohdillaan. Pelkkä metromatka stadionille oli toisaalta sekin jo elämys.