keskiviikkona, joulukuuta 15, 2010

Töiden jälkeenkin tuli kuvattua luontokuvia parkkipaikalla. Lähdin kotiin poikkeuksellisen aikaisin. Aurinko oli jo hyvän aikaa sitten laskenut, mutta taivas oli vielä tumman sininen. Valkoiset puut näyttivät aika hienolta sitä vasten.

Tämänaamuinen luontoretki Hervannassa tuotti kaksi valokuvaa. Molemmat on otettu alueen eri työpaikkojen parkkialueilta, kun käveli ensin parkkihallista Hermiaan parturiin ja sitten kynittynä omalle työpaikalleni.

maanantaina, joulukuuta 13, 2010

Viikonloppu meni siis Helsingissä, ja sielläpä sitten vasta onkin lunta, niin kuin lehdistä on voinut lukea. Ei sitä kyllä ihan täysin voi ymmärtää käymättä paikan päällä. Tuossa ylimmässä kuvassa siis on auto parkissa.

Sunnuntaina oli päivä jona tapasin parikin kaveria, joita en ole taas useampaan kuukauteen nähnyt. Toinen tuli oli tullut paikalle kaukaa, kahdestikin. Nimittäin ensin Skotlannista ja sitten Joensuusta. Ruokapaikaksi valittiin Ravintola Kaarna aivan ydinkeskustasta. Suomalainen ruoka maistui, mutta hauskinta oli se, että koolla oli neljän hengen porukka, joka ei ole ollut koolla useampaan vuoteen. Kaksi ei ollut ylipäänsä tavannut toisiaan yli kuuteen vuoteen. Ollaanpa me vanhoja, huh huh.

Ennen illallista oli aikaa kierrellä hetken aikaa kaupungilla. Kohteiksi valikoitui Kallion kirkko sekä Senaatintori. Aika hienoja kuvia tuli. Kallion kirkolla en ollut koskaan aikaisemmin edes käynyt, vaikka sen tietysi näkee käytännössä aina kun Helsingissä vierailee.

Senaatintorille osuttiin vieläpä lähes täydellisessä iltavalaistuksessa. Lisäksi tulin torilla ajatelleeksi, että on aika hienoa, että sitä ei ole otettu autojen parkkialueeksi. Ainakin Tsekissä on aika harvinaista, että yhtälailla autojen tavoitettavissa oleva tori ei olisi pysäköintikäytössä. Toisaalta sitten taas komea joulukuusi oli sössitty suomalaiseen tapaan laittamalla toispuoleiset ja vaatimattomat kynttilälamput. Vaikka on kai se niinkin, että kyn tällaisia sössitään, siihen kiinnittää kotimaassaan ihan eri tavalla huomiota.

sunnuntaina, joulukuuta 12, 2010

Olin pitkästä aikaa taas keikalla, enkä millä tahansa keikalla. Scandinavian Music Groupin veto Tavastialla oli mainio. Keikka alkoi uudella levyttämättömällä kappaleella, ja illan aikana kuultiin kolme muutakin uutta biisiä. Hyvältä kuullosti. Yksi näistä oli jo pari vuotta sitten keikoilla kuultu Tukoholmaan ja takaisin, joka ei kuitenkaan koskaa päätynyt levylle. Nyt kuultu sovitus oli aivan erilainen kuin aiempi, ja minusta ei kyllä yhtään niin hyvä. No, saapa nähdä mitä tuon kanssa lopulta käy.

Ehkä kohokohta oli kuitenkin Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana, jossa viulusoolon sijasta kuultiin Markku Peltosen soittama haitarisoolo. Toimi loistavasti! Haitari soi myös ainakin kahdessa levyttämättömässä kappaleessa.

lauantaina, joulukuuta 11, 2010

Olipas taas ajokeli Helsingin moottoritiellä. Jo ennen Valkeakosken liittymää näin kaksi onnettomuutta, joita poliisit ja ambulanssit olivat setvimässä, ja mietin jo kuinka hankala matkasta vielä tulee. Lopulta Valkeakosken ja Riihimäen välillä oli ihan normaali talvikeli, mutta sitten taas siitä eteenpäin ja varsinkin Helsingissä sai jännittää välillä ihan tosissaan kun näkyvyys oli heikko ja tien pinta kuin öljytty.

Pari seikkaa ihmetyttikin. Ensiksikin moni autoilija ei tuntunut säätävän nopeuttaan kelin mukaan. Valkeakosken ja Riihimäen välillä ohitin koko ajan autoja, kun taas muuten minusta mentiin jatkuvasti ohitse. Toisekseen juuri kukaan ei käyttänyt takasumuvaloa, vaikka ilman sitä autot näki pahoillaan vasta kun aloin olla aivan kontissa kiinni.

perjantaina, joulukuuta 10, 2010

Taannoisen Tsekin matkan kuvat on nyt lisätty, ja niitä on paljon myös edellisellä sivulla. Ainoa reissusta harmittamaan jäänyt juttu on se, että en älynnyt ostaa Varsovassa jääkaappimagneettia. Varsovalainen magneetti olisi nimittäin ehdottamasti ansainnut paikkansa kokelmassani.

Tiistaisen työpäivän peruunnuttua lähes kokonaan (sähköpostilla ja puhelimitse toki pystyin hoitamaan aika monta asiaa), kiire on ollut melkoinen ja työt laahaavat perässä. Olen juuri ja juuri ehtinyt ainakin toistaiseksi hoitaa sen mikä pakko on hoitaa. Se mistä tingin on sitten yöunet, mikä nyt tänään kieltämättä johtuu yhtä paljon näiden kuvien läpikäynnistä kuin töistä. Kummivelvollisuudetkin tuli hoidettua yökyläilemällä ja aamuvarhaisella käynnillä päiväkodin joulujuhlassa.

Joka tapauksessa eipä ole pelkoa että joulun välipäivinä kovin paljoa vapaata pystyisi pitämään. No, se sopii kyllä hyvin, sillä kevätpuolella on taas lomamatkoja joiden takia sitä vapaata on pakko pitää. Ja tietenkin joulun aikaan moni muu pitää vapaata, joten varsinaiseen työaikaa töissä ei ole sinänsä pakko käydä, vaan työt voi hoitaa silloin kun vaikkapa kummilapsille parhaiten sopii.

keskiviikkona, joulukuuta 08, 2010

Kotona ja sängyn pohjalla. Reppukin tuli purettua saman tien. Arki alkaa vajaan kuuden tunnin kuluttua. Olipahan reissu.

tiistaina, joulukuuta 07, 2010

Laiva saapuu kohta satamaan. Sitten jäljellä on enää auton hakeminen Helsinki-Vantaalta ja ajo kotiin. Keli saattaa olla vähän kehno, mutta onneksi suurta väsymystä ei ole, sillä nukuin kaikki kolme tämänpäiväistä lentoa.

Nyt olo on pulska, sillä päätin syödä seisovassa pöydässä. Huonojen lentokenttäeväiden jälkeen se kyllä maistuikin normaalia paremmin.

Vaan on se kyllä mukavaa kun on tällainen rauhallinen luonne. Joku toinen voisi olla tämänpäiväisen jäljiltä aivan raivoissaan. Minusta tämä on ollut oikeastaan ihan hauska kokemus. Sainhan ihan ylimääräisinä juttuina käydä sekä Varsovassa että Tallinnassa. Ja kyllä tämä oikeastaan työolot voittaa, vaikka eiväthän ne työt tietysti mihinkään tässä katoa.

Ennen tätä päivää reissu on ollut harvinaisen yllätyksetön. Aina ennen olen keksinyt Prahassa käydessäni jotakin uusia juttuja joita en ollut ennen tehnyt tai paikkoja jota en ole nähnyt, mutta nyt lähes kaikki oli vanhaa tuttua. Ja sekös se vasta mukavaa onkin, sen kun olla möllöttää ilman suorituspaineita. Sama koski myös Olomoucissa viettämääni aikaa. Oikeastaan ennen tätä päivää tämän reissun ainoa uusi kokemus oli se tunnin kestänyt vierailu Pardubicessä.

Olomoucin hostelli oli taaskin juuri niin kotoisa paikka kuin ennenkin. Siellä minut muistetaan ja tunnetaan, ja siellä saan aina uusia kavereita. Menisikös sitä jo kesällä tai syksyllä uudestaan?
Enpä todellakaan olisi uskonut, että tähän reissuun kuuluisi käynti Tallinnan vanhassa kaupungissa, mutta täällä ollaan Raatihuoneen torilla. Kaunis se on tämäkin, eikä yhtään häpeä muiden tällä reissulla nähtyjen joukossa. No, Praha on tietysti ihan oma lukunsa.

Mutta tunnelma vastaa kyllä koko mutta reissua aivan täysin. Joulukuusi, raatihuone ja puisista kojuista myytävä joulujuoma löytyvät täältäkin.

Mutta lyhyeksi jää tämäkin käynti, sillä aivan pian on aika suunnata Tallinkille. Tämänpäiväisessä matkassani on viisi etappia, joista kaksi on vielä jäljellä.

Ja matka jatkuu. Istun Riikaan lähtevässä koneessa, ja tunnelma on olosuhteet huomioon ottaen korkealla. Pienenä voittona sain hätäuloskäyntipaikan, josta puutuu edessä oleva penkki kokonaan. Ihmeen vähän tosiaan harmittaa siihen nähden, että minunhan piti olla Tampereella kahdelta iltapäivällä, mutta nyt en kyllä ole kotona ennen kuin aikaisintaan kahdelta yöllä. Sånt är livet. Ite läksin.

Välillä minulle lupailtiin jo hotelliyötä Varsovassa, ja sen verran pahasti ajatus Varsovan vanhan kaupungin näkemisestä pinttyi mieleeni, että en voinut vastustaa kiusausta piipahtaa siellä, vaikka taksihommiksi meni ja sittenkin aikaa perillä oli alle puoli tuntia. En kadu yhtään. Sitä paitsi taksimatkoihin meni sopivasti kaikki (złotyiksi ensin vaihtamami) ylijääneet korunat.

Kaikki näkemäni näytti todella vanhalta, ja oli jotenkin mahdoton kuvitella, että kaikki on todellisuudessa rakennettu toisen maailmansodan jälkeen. Saksalaisethan rankaisivat varsovalaisia sodan loppuvaiheen vastarinnasta tuhoamalla Varsovan täydellisesti maan tasalle.