Töiden jälkeenkin tuli kuvattua luontokuvia parkkipaikalla. Lähdin kotiin poikkeuksellisen aikaisin. Aurinko oli jo hyvän aikaa sitten laskenut, mutta taivas oli vielä tumman sininen. Valkoiset puut näyttivät aika hienolta sitä vasten.
Tarinoita, ajatuksia, havaintoja ja valokuvia arjesta
Viikonloppu meni siis Helsingissä, ja sielläpä sitten vasta onkin lunta, niin kuin lehdistä on voinut lukea. Ei sitä kyllä ihan täysin voi ymmärtää käymättä paikan päällä. Tuossa ylimmässä kuvassa siis on auto parkissa.

Sunnuntaina oli päivä jona tapasin parikin kaveria, joita en ole taas useampaan kuukauteen nähnyt. Toinen tuli oli tullut paikalle kaukaa, kahdestikin. Nimittäin ensin Skotlannista ja sitten Joensuusta. Ruokapaikaksi valittiin Ravintola Kaarna aivan ydinkeskustasta. Suomalainen ruoka maistui, mutta hauskinta oli se, että koolla oli neljän hengen porukka, joka ei ole ollut koolla useampaan vuoteen. Kaksi ei ollut ylipäänsä tavannut toisiaan yli kuuteen vuoteen. Ollaanpa me vanhoja, huh huh.
Ennen illallista oli aikaa kierrellä hetken aikaa kaupungilla. Kohteiksi valikoitui Kallion kirkko sekä Senaatintori. Aika hienoja kuvia tuli. Kallion kirkolla en ollut koskaan aikaisemmin edes käynyt, vaikka sen tietysi näkee käytännössä aina kun Helsingissä vierailee.
Senaatintorille osuttiin vieläpä lähes täydellisessä iltavalaistuksessa. Lisäksi tulin torilla ajatelleeksi, että on aika hienoa, että sitä ei ole otettu autojen parkkialueeksi. Ainakin Tsekissä on aika harvinaista, että yhtälailla autojen tavoitettavissa oleva tori ei olisi pysäköintikäytössä. Toisaalta sitten taas komea joulukuusi oli sössitty suomalaiseen tapaan laittamalla toispuoleiset ja vaatimattomat kynttilälamput. Vaikka on kai se niinkin, että kyn tällaisia sössitään, siihen kiinnittää kotimaassaan ihan eri tavalla huomiota.
Olin pitkästä aikaa taas keikalla, enkä millä tahansa keikalla. Scandinavian Music Groupin veto Tavastialla oli mainio. Keikka alkoi uudella levyttämättömällä kappaleella, ja illan aikana kuultiin kolme muutakin uutta biisiä. Hyvältä kuullosti. Yksi näistä oli jo pari vuotta sitten keikoilla kuultu Tukoholmaan ja takaisin, joka ei kuitenkaan koskaa päätynyt levylle. Nyt kuultu sovitus oli aivan erilainen kuin aiempi, ja minusta ei kyllä yhtään niin hyvä. No, saapa nähdä mitä tuon kanssa lopulta käy.
Ehkä kohokohta oli kuitenkin Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana, jossa viulusoolon sijasta kuultiin Markku Peltosen soittama haitarisoolo. Toimi loistavasti! Haitari soi myös ainakin kahdessa levyttämättömässä kappaleessa.
Enpä todellakaan olisi uskonut, että tähän reissuun kuuluisi käynti Tallinnan vanhassa kaupungissa,
mutta täällä ollaan Raatihuoneen torilla. Kaunis se on tämäkin, eikä yhtään häpeä muiden tällä reissulla nähtyjen joukossa. No, Praha on tietysti ihan oma lukunsa.

Välillä minulle lupailtiin jo hotelliyötä Varsovassa, ja sen verran pahasti ajatus Varsovan vanhan kaupungin näkemisestä pinttyi mieleeni, että en voinut vastustaa kiusausta piipahtaa siellä, vaikka taksihommiksi meni ja sittenkin aikaa perillä oli alle puoli tuntia. En kadu yhtään. Sitä paitsi taksimatkoihin meni sopivasti kaikki (złotyiksi ensin vaihtamami) ylijääneet korunat.
Kaikki näkemäni näytti todella vanhalta, ja oli jotenkin mahdoton kuvitella, että kaikki on todellisuudessa rakennettu toisen maailmansodan jälkeen. Saksalaisethan rankaisivat varsovalaisia sodan loppuvaiheen vastarinnasta tuhoamalla Varsovan täydellisesti maan tasalle.