Olipas taas ajokeli Helsingin moottoritiellä. Jo ennen Valkeakosken liittymää näin kaksi onnettomuutta, joita poliisit ja ambulanssit olivat setvimässä, ja mietin jo kuinka hankala matkasta vielä tulee. Lopulta Valkeakosken ja Riihimäen välillä oli ihan normaali talvikeli, mutta sitten taas siitä eteenpäin ja varsinkin Helsingissä sai jännittää välillä ihan tosissaan kun näkyvyys oli heikko ja tien pinta kuin öljytty.

Pari seikkaa ihmetyttikin. Ensiksikin moni autoilija ei tuntunut säätävän nopeuttaan kelin mukaan. Valkeakosken ja Riihimäen välillä ohitin koko ajan autoja, kun taas muuten minusta mentiin jatkuvasti ohitse. Toisekseen juuri kukaan ei käyttänyt takasumuvaloa, vaikka ilman sitä autot näki pahoillaan vasta kun aloin olla aivan kontissa kiinni.

Taannoisen Tsekin matkan kuvat on nyt lisätty, ja niitä on paljon myös edellisellä sivulla. Ainoa reissusta harmittamaan jäänyt juttu on se, että en älynnyt ostaa Varsovassa jääkaappimagneettia. Varsovalainen magneetti olisi nimittäin ehdottamasti ansainnut paikkansa kokelmassani.

Tiistaisen työpäivän peruunnuttua lähes kokonaan (sähköpostilla ja puhelimitse toki pystyin hoitamaan aika monta asiaa), kiire on ollut melkoinen ja työt laahaavat perässä. Olen juuri ja juuri ehtinyt ainakin toistaiseksi hoitaa sen mikä pakko on hoitaa. Se mistä tingin on sitten yöunet, mikä nyt tänään kieltämättä johtuu yhtä paljon näiden kuvien läpikäynnistä kuin töistä. Kummivelvollisuudetkin tuli hoidettua yökyläilemällä ja aamuvarhaisella käynnillä päiväkodin joulujuhlassa.

Joka tapauksessa eipä ole pelkoa että joulun välipäivinä kovin paljoa vapaata pystyisi pitämään. No, se sopii kyllä hyvin, sillä kevätpuolella on taas lomamatkoja joiden takia sitä vapaata on pakko pitää. Ja tietenkin joulun aikaan moni muu pitää vapaata, joten varsinaiseen työaikaa töissä ei ole sinänsä pakko käydä, vaan työt voi hoitaa silloin kun vaikkapa kummilapsille parhaiten sopii.

Kotona ja sängyn pohjalla. Reppukin tuli purettua saman tien. Arki alkaa vajaan kuuden tunnin kuluttua. Olipahan reissu.

Laiva saapuu kohta satamaan. Sitten jäljellä on enää auton hakeminen Helsinki-Vantaalta ja ajo kotiin. Keli saattaa olla vähän kehno, mutta onneksi suurta väsymystä ei ole, sillä nukuin kaikki kolme tämänpäiväistä lentoa.

Nyt olo on pulska, sillä päätin syödä seisovassa pöydässä. Huonojen lentokenttäeväiden jälkeen se kyllä maistuikin normaalia paremmin.

Vaan on se kyllä mukavaa kun on tällainen rauhallinen luonne. Joku toinen voisi olla tämänpäiväisen jäljiltä aivan raivoissaan. Minusta tämä on ollut oikeastaan ihan hauska kokemus. Sainhan ihan ylimääräisinä juttuina käydä sekä Varsovassa että Tallinnassa. Ja kyllä tämä oikeastaan työolot voittaa, vaikka eiväthän ne työt tietysti mihinkään tässä katoa.

Ennen tätä päivää reissu on ollut harvinaisen yllätyksetön. Aina ennen olen keksinyt Prahassa käydessäni jotakin uusia juttuja joita en ollut ennen tehnyt tai paikkoja jota en ole nähnyt, mutta nyt lähes kaikki oli vanhaa tuttua. Ja sekös se vasta mukavaa onkin, sen kun olla möllöttää ilman suorituspaineita. Sama koski myös Olomoucissa viettämääni aikaa. Oikeastaan ennen tätä päivää tämän reissun ainoa uusi kokemus oli se tunnin kestänyt vierailu Pardubicessä.

Olomoucin hostelli oli taaskin juuri niin kotoisa paikka kuin ennenkin. Siellä minut muistetaan ja tunnetaan, ja siellä saan aina uusia kavereita. Menisikös sitä jo kesällä tai syksyllä uudestaan?

Enpä todellakaan olisi uskonut, että tähän reissuun kuuluisi käynti Tallinnan vanhassa kaupungissa, mutta täällä ollaan Raatihuoneen torilla. Kaunis se on tämäkin, eikä yhtään häpeä muiden tällä reissulla nähtyjen joukossa. No, Praha on tietysti ihan oma lukunsa.

Mutta tunnelma vastaa kyllä koko mutta reissua aivan täysin. Joulukuusi, raatihuone ja puisista kojuista myytävä joulujuoma löytyvät täältäkin.

Mutta lyhyeksi jää tämäkin käynti, sillä aivan pian on aika suunnata Tallinkille. Tämänpäiväisessä matkassani on viisi etappia, joista kaksi on vielä jäljellä.

Ja matka jatkuu. Istun Riikaan lähtevässä koneessa, ja tunnelma on olosuhteet huomioon ottaen korkealla. Pienenä voittona sain hätäuloskäyntipaikan, josta puutuu edessä oleva penkki kokonaan. Ihmeen vähän tosiaan harmittaa siihen nähden, että minunhan piti olla Tampereella kahdelta iltapäivällä, mutta nyt en kyllä ole kotona ennen kuin aikaisintaan kahdelta yöllä. Sånt är livet. Ite läksin.

Välillä minulle lupailtiin jo hotelliyötä Varsovassa, ja sen verran pahasti ajatus Varsovan vanhan kaupungin näkemisestä pinttyi mieleeni, että en voinut vastustaa kiusausta piipahtaa siellä, vaikka taksihommiksi meni ja sittenkin aikaa perillä oli alle puoli tuntia. En kadu yhtään. Sitä paitsi taksimatkoihin meni sopivasti kaikki (złotyiksi ensin vaihtamami) ylijääneet korunat.

Kaikki näkemäni näytti todella vanhalta, ja oli jotenkin mahdoton kuvitella, että kaikki on todellisuudessa rakennettu toisen maailmansodan jälkeen. Saksalaisethan rankaisivat varsovalaisia sodan loppuvaiheen vastarinnasta tuhoamalla Varsovan täydellisesti maan tasalle.

Vihdoinkin homma ratkesi: lennän Riian kautta Tallinnaan, ja nappaan sieltä lautan Helsinkiin. Illaksi kotiin, vai miten se iskulause nyt menikään.

Matka meinasi tänäänkin tyssätä heti alkuunsa. Prahassa rankka lumisade nimittäin jatkui aamulla, ja lentoni oli viimeinen joka Prahasta lähti. Kapteeni kuulutti jotakin sen tyylistä, että meillä ei enää ollut virallista lähtölupaa, mitä ikinä se sitten tarkoittaakin.

Eivätkä tapahtumat siihen loppuneet. Laskukiitomme nimittäin loppui alle kilometrin korkeudessa siihen että kapteeni alkoi nostaa ylös niin että tuntui. Tilanteen rauhoituttta kapteeni kuulutti, että lennonjohto oli havainnut joutsenen kiitoradalla ja pyytänyt siksi vetämään ylös. Toinen laskeutumisyritys noin varttia myöhemmin sujui normaalisti.

Nyt sitä sitten ollaan jumissa Varsovan lentokentällä. Kävelin heti ensimmäiseksi Finnairin tiskille, jossa kieltäydyttiin tekemästä mitään. On kuulemma matkatoimiston asia. Matkatoimistossa asia otettiin omaksi, ja luvattiin selvittää asiaa. Pian sieltä soitettiin takaisin takaisin, ja kerrottiin Czech Airlinesin Helsingin toimiston ohjeistaneen asioimaan Czech Airlinesin täkäläisen toimiston kanssa. Kävelin sinne, missä asian sanottiin kuuluvan Finnairille.

Selitin sitten käyneeni tämän kierroksen nyt läpi, jolloin Czech Airlinesin virkailija talutti minut takaisin Finnairin tiskille, ja lyhyen puolankielisen sananvaihdon jälkeen Finnair lupasi etsiä minulle uudet lennot. Lupasivat soittaa kun on valmista, mutta vähintään tunti menisi. Saapa siis nähdä, kuinka kauan saan kykkiä täällä lentokentällä.

Tällä välin näköjään varmistui, että huominen jatkolentoni Varsovasta Helsinkiin on peruttu. Saapa nähdä järjestyykö minulle joku korvaava lento, vai pääsenkö bussimatkalle Varsovasta Tallinnaan. Jälkimmäisessä tapauksessa olisi kyllä se hyvä puoli, että pääsisin tutustumaan Varsovan vanhaan kaupunkiin. Mutta olisi se kyllä töiden kannalta aika hankala vaihtoehto, eikä 20 tunnin bussimatkakaan niin erityisesti kuitenkaan houkuttele. Paras vaihtoehto olisi, että minut laitettaisiin heti aamulla Prahassa suoralle Helsingin lennolle, mutta sitä nyt ei kai uskalla edes toivoa.

Prahassa sataa lunta. Ja paljon sataakin. Prahan linna hädin tuskin näkyy Kaarlen sillalle. Kansallisteatterille asti se ei näy oikeastaan ollenkaan.

Junani saapui Prahaan auringon juuri laskiessa, ja pimenevä ilta huipentui kun olin Kaarlen sillan Malá Stranan puoleisessa päässä. Jostakin se sininen hetki vain löytyi sankasta lumisateesta huolimatta, ja tunnelma oli kohdallaan. Harmi että samaan aikaan ei voi olla yhtä useammassa paikassa.

Sen verran tässä on sitten huonojakin uutisia, että Finnairin lakko jatkuu. Varsovaan asti pääsen joka tapauksessa Czech Airlinesilla, mutta sieltä minulla on jatkolento Finnairilla, joten saapa nähdä miten kotimatka sujuu. Toistaiseksi Helsinki-Vantaan ja Finnairin sivut eivät näytä lentoa peruttujen joukossa. Sen sijaan esimerkiksi viisi minuuttia myöhemmin saapuvaksi merkitty Tukholman lento ja muutama muukin lento on peruttu. Joten kaipa tässä vielä on toivoa ilman ylimääräistä säätöä sujuvasta kotimatkasta.

Tänä iltana en aio kuitenkaan turhia murehtia, vaan aion nauttia Prahan illan ja yön antimista.