maanantaina, toukokuuta 10, 2010

1) Nukkumaan la klo 21.
2) Herätys klo 22:30.
3) Sounders vs. LA Galaxy ensimmäinen puoliaika heikkolaatuisesta nettistreamista klo 23. Tauolle 0-1 tappiolla.
4) Hetken lepo sohvalla muuttuu tunnin uniksi klo 23:50.
5) Havahtuminen su klo 00:45. Tulostaululla 0-4. WTF?
6) Nukkumaan klo 00:55.
7) Herätys klo 4:30.
8) Kävely Sampolaan klo 5:15.
9) Bussi startttaa turkuun klo 5:30.
10) Nousu laivaan klo 8:30.
11) Päiväunet klo 9:00-11:00.
12) Lounas seisovasta pöydästä klo 12:00
13) Laivaa saapuu Maarianhaminaan klo 14:15.
14) Pussikaljoittelua puistossa klo 15:00
15) Marssi stadionille klo 17:30
16) Tampere United vs. IFK Mariehamn klo 18:30
17) Toiselle puoliajalle 2-0 häviöllä klo 19:20
18) Kolme maalia ja voitto klo 20:30
19) Voiton juhlintaa sporttipubissa klo 21:00
20) Siirtyminen toiseen baariin klo 22:00
21) Joukkue saapuu paikalle klo 22:10
22) Siirtyminen satamaan klo 23:00
23) Laiva lähtee klo 23:45
24) Yöpala ja virta loppu ma klo 01:00
25) Herääminen klo 08:00
26) Aamiainen klo 09:00
27) Helsinkiin saapuminen klo 10:00
28) Bussi Tampereelle klo 11:00
29) Perillä Sampolassa klo 13:15
30) Kotona klo 13:30

Hieno viikonloppu. Kerta kaikkiaan.

lauantaina, toukokuuta 08, 2010

Pitkiltä ulkomaan reissuilta palatessa yksi ensimmäisten päivien jutuista on käynti levykaupassa. Tällä kertaa meni perjantaihin asti että se toteutui. Mielessä oli Jenni Vartiaisen maaliskuussa juuri matkalle lähdettyäni ilmestynyt uusi levy. Hämmästykseni oli suuri, kun ensimmäisenä silmiini osui Maija Vilkkumaan uusi levy. Mitenkäs minä olen ollut niin pihalla, etten ollenkaan tiennyt sen ilmestyneen? Ote lipsuu.

Eilen ja tänään olen tietenkin kuunnellut molempia levyjä ahkerasti. Maijan Kunnes joet muuttaa suuntaa ei iskenyt ensimmäisellä kuuntelulla oikein ollenkaan, mutta tänään olen jo yllättänyt itseni hyräilemästä levyn kappaleita. Ja kyllähän näin ulkomailla asuneena kolmosraita Lottovoitto hymyilytti heti ensikuulemalta.
Tänä yönä vihdoin
sä pääset pois
tästä paskamaasta
täällä miehet tappaa toisiaan
ja sit sanotaan et
olishan se hienoo
jos näin ei ois
tää on silti lottovoitto
torvensoitto aamunkoitto
kaiken korjaa koeta unohtaa
Jenni Vartiaisen Seili sen sijaan tuntui heti alkuaan aivan mainiolta. Radioissa soinut Mä en haluu kuolla tänä yönä on minusta aivan loistava, ja se onkin soinut päässä aivan koko ajan. Saapa nähdä mitkä raidat tuolta nousevat myöhemmin esiin.

keskiviikkona, toukokuuta 05, 2010

Kotona. Matka sujui aika mukavasti, kun vieressä oleva istuin oli pitkällä lennolla tyhjä. Koneessa oli muutenkin väljää. Puuttuivatkohan sieltä ne matkustajat jotka olisivat tulleet tuhkapilven aikaan Pohjois-Amerikkaan, vai onko kenties niin, että amerikkalaiset eivät tuhkapilven hälvennyttyäkään uskalla lentää Eurooppaan? Tai sitten väljyyteen oli joku ihan muu syys. On sitä pari kertaa aiemminkin nimittäin sattunut. Kerran pääsin jopa makaamaan neljällä keskipenkillä.

Nukkunut en ole juuri yhtään, sillä katselin koko lennon ajan elokuvia ja tv-sarjoja. Kerrankin sattui on-demand -systeemi turistiluokkaan, eli sain katsoa mitä halusin silloin kuin halusin. Nukkumattomuudesta huolimatta nyt ei suuresti väsytä. Uskon valoisuuden vaikuttavan tähän, mutta saapa nähdä miten on kun aurinko kohta laskee.
Tänä aamuna oli aikaa pyötähtää MIT:n kautta, Nörttien mekka. Sen jälkeen oli sitten työohjelmaa, ja illalla ehdin vielä poiketa Bostonissakin. Tähän astihan olen ollut lähimmillän yhden metroaseman päässä Cambridgessa. Tai no lntokenttä taitaa olla Bostonin alueella.

Bostonissa oli aurinkoinen keli ja lämpöä 27 astetta. Ilma oli hieman turhan kostea, mutta ei ollenkaan niin tuskainen kuin vielä sunnuntaina ja maanantaina. Nautin lämmöstä ja mietin että saa varmaan hetken odottaa ennen kuin päästään Suomessa samoihin lämpöihin.

Ensimmäinen pysähdysä oli osavaltion parlamenttitalolla eli State Housella. Siitä kiertelin niin sanottua Freedom Trailia mukaillen. Reitille osui muunmuassa vanha kaupungintalo sekä alunperin brittiläistä siirtomaahallintoa varten rakennettu Old State House. Ehdin myös tehdä vähän tuliaisostoksia ennen kuin ajoin metrolla ruotsalaisperheen illallispöytään. Nyt alkaakin sitten jo olla aika lähteä lentokentälle.

tiistaina, toukokuuta 04, 2010

Eilen illansuussa saavuin Bostoniin. Kuuma ja kostea ilma hyökkäsi heti päälle kuin Houstonissa ikään. En tykkää yhtään. Muuten nyt vielä menettelisi, mutta en oikein saanut sen takia nukuttua viime yönä. Kun aikaeroakin on kolme tuntia, niin aika väsynyt päivähän tämä on ollut. Puhe kyllä meni hienosti, ja muutkin keskustelut ovat olleet antoisia.

Illansuussa hyppäsin metroon ja poikkesin matkalla Harvardissa. Edelliskerrasta poiketen sain kuviin vähän aurinkoa ja sinistä vahvasta. Kampus on kyllä hieno paikka, ja tietenkin mukana on myös sitä tv:stä ja elokuvista tuttu -tunnelmaa.

Asuinpaikkanani on minut tänne kutsuneen ruotsalaiskollegani koti. Kolme pientä lasta pitävät huolen siitä, että hulinaa riittää. Oli kyllä mukava liittyä perheen illalliselle. Sen jälkeen vietettiin aika aurinkoisessa illassa lasten kirmatessa kadulla kulmakunnan muiden lasten kanssa. Esittäydyin lyhyessä ajassa useammalle naapurille kuin mitä olen muutamassa vuodessa esittäytynyt naapureilleni Suomessa. Lapset kyllä vähän ujostelevat. Aamun ensimmäinen kysymys oli "Vilken är han?"

sunnuntaina, toukokuuta 02, 2010

Nyt alkaa olla sitten hetket Seattlessa tällä erää vähissä. Katselen eilistä Soundersin pelin uusintaa televisiosta, ja pelin jälkeen alkaakin olla aika lähteä lentokentälle. On kyllä miellyttävää, että edessä on vain reilun viiden tunnin mittainen lento Bostoniin. Sääennusteen mukaan siellä on tänään 31 astetta lämpöä. En meinannut uskoa silmiäni kun sääennustetta katsoin. Onhan nyt toki jo toukokuu, mutta en nyt ihan tuota odottanut. Onneksi huomiseksi putoaa 24 asteeseen.
Onpa ollut rankka viikko. Työpäivät ovat venyneet joka päivä aamuyön puolelle. Sain kuitenkin kaikki labrahommat tehtyä ja muutenkin reissu on ollut todella tuottelias. Yksi paperi lähetetään arvioitavaksi lähipäivinä tai ainakin viikkoina, ja yksi nytkähti eteenpäin niin paljon että maalisuora häämöttää.

Perjantaina tosin lopetin työt jo kuudelta. Kaveriporukkani järjesti taas kerran minulle läksiäiset. Minun läksiäisistäni onkin tullut jo vähän vitsi, sillä nämä olivat jo niin monennet etten enää osaa edes laskea. Minusta läksiäiset ovat vain tekosyy kokoontua yhteen. Melkoinen ilta siitä tulikin. Onneksi minulla oli yöpaikka isännän vierashuoneessa.

Tänään piti vielä käydä labrassa tekemässä eräs puolen tunnin juttu hommien viimeistelemiseksi. Sen jälkeen suuntasinkin keskustaan, sillä illalla oli Soundersin peli. Pelin jälkeen halasin kymmeniä ihmisiä hyvästiksi, sellaista on tämän porukan veljeys. Ehkä syksyllä taas nähdään.

torstaina, huhtikuuta 29, 2010

Tällainen siitä sitten tuli. Juuri muuta en ole vapaa-ajalla tehnytkään. Töiden kanssa on älytön kiire nyt kun on viimeinen viikko Seattlessa meneillän. Varsinkin labrahommissa tuntuu menevän aina paljon kauemmin kuin oli ajatellut. Samalla on pari deadlinea. Eikä tilannetta helpota yhtään se, että sain inspiraation ihan väärään hommaan, ja olen keskittynyt siihen vaikka sillä ei olisi aivan niin kiire. Hyvää ja hyödyllistä työtä kyllä, ei siinä mitään.

keskiviikkona, huhtikuuta 28, 2010

Tänään poikkesin lounasaikaan Ballardissa pohjoismaalaista ruokaa ja tavaraa myyvässä kaupassa. Tunnelma oli aika jännä, sillä sisällä asiakkaat keskustelivat keskenään ruotsia, ja myös edessäni kassalla asioinut henkilö toimitti asiansa ruotsiksi. Oma asiani oli Turkinpippuriostos, minkä jälkeen poikkesin viinakaupassa ostamassa Finlandia-pullon. Edessä on hyvä viikonloppu.

Lounaaksi söin vietnamilaista phota.

Sään puolesta reissu oli vaihteleva. Kun lähdin matkaan, satoi kaatamalla, mutta joka kerta kun menin jonnekin sisälle, sää muuttui päinvastaiseksi siihen mennessä kun tulin ulos. Siis kaatosateesta auringoksi ja auringosta kaatosateeksi. Tällaisessa säässä joskus käy myös tuuri valokuvien suhteen. Tähän laittamani kuva on otettu illansuussa työpaikan parvekkeelta.

tiistaina, huhtikuuta 27, 2010

Nyt on reissun kuvat lisätty. Kotimatka ei sisältänyt ihmeempiä tapahtumia. Tosin Seattlessa oli nousemassa myrsky, ja laskukiidon aikana kone kieppui aika holtittoman oloisesti. Onneksi se kieputus loppui kun päästiin riittävän alas. Siellä vähän ylempänä ehti jo alkaa jännittää, kun kone meni välillä suorastaan kylkimyyryssä. Kapteenikin taisi olla helpottunut, koska portille tultaessa hän melkein unohti pysäyttää koneen. Äkkijarrutuksella siitä toki selvittiin, ja vieressäni istunut mies kommentoikin että tämän takia vissiin ne turvavyöt pidetään kiinni siihen saakka kunnes kone on kokonaan pysähtynyt.

Tällaisia ovat tämänkertaiset tilastotiedot:
  • Matkan kesto: 3 vrk
  • Ajomatka: 1432 km
  • Osavaltioita: 2 (Colorado, New Mexico)
  • Kansallispuistoja: 0
  • Merkittäviä kaupunkeja: 1 (Santa Fe)
  • Pisin ajopäivä: 651 km (Santa Fe - Pecos - Denverin lentokenttä)
  • Lyhyin ajopäivä: 306 km (Denverin lentokenttä - Walsenburg)
  • Suurin lämpötila: 22°C (Las Vegas, New Mexico)
  • Matalin lämpötila: -2°C (La Veta Pass, Colorado)
  • Korkein piste: 2869 m (La Veta Pass)
  • Matalin piste: 1609 m (Denver)