maanantaina, maaliskuuta 15, 2010

Päivää ovat sävyttäneet lukuisat Seattlesta tulleet viestit. On mukavaa tuntea että monesta ihmisestä on mukavaa, että olen taas tulossa sinne käymään. Pari puheluakin on tullut, ja muistipa yksi ihminen päivän jopa ihan henkilökohtaisesti tavattaessakin.

sunnuntaina, maaliskuuta 14, 2010

Viimeaikaiset liikuntaharrastusten uudelleenaloittamiset ovat olleet aika rankkoja kropalle. Laskettelu on kovaa jaloille, ensimmäisellä sählykerralla kipeytyi vasen käsi, sulkapallossa taasen oikea. Se oikea käsi ei olekaan vielä perjantaista täysin toipunut.

Lauantain laskettelun jälkeen totesinkin autossa, että nuorempana kun kävi laskettelemassa, päivän päätteeksi oli aivan rättipoikki väsynyt, mutta nyttemmin ei laskettelun jälkeen juurikaan väsytä vaan sen sijaan paikat on kipeät. Tai no ne sanat mitä käytin olivat kai exhausted ja sore.

Itse asiassa muistelen miten ajomatkat Himokselta olivat vielä vain joitakin vuosia sitten usein aika vaikeita, koska minua aina väsytti niin älyttömästi, että ei olisi millään jaksanut istua autossa koko kotimatkaa. Luulen että tähän on kylläkin toinen syy. Arvatenkin Pohjois-Amerikassa autossa istutut tuhannet kilometrit ovat saaneet aikaan sen, että noin sadan kilometrin kotimatka Himokselta ei enää tunnu oikein missään. Siinä vaiheessa kun tuntuu että matka on päässyt alkuun aletaankin jo olla Tampereella.
Eilen oli lähes täydellinen laskettelupäivä. Himokselle tullessa aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja laskemaan päästiin alle kymmenen minuuttia hissien aukeamisen jälkeen. Kuuden tunnin rykäys oli tässä vaiheessa varsin riittävästi, mutta ei toisaalta yhtään liikaa. Nyt voi hyvillä mielin suunnata kohti Pohois-Amerikan suurempia rinteitä.

perjantaina, maaliskuuta 12, 2010

Tänään ja eilen on tullut pelattua sisäpelejä. Eilen kahdeksan jälkeen huomasin työkaverin sähköpostin: läheisellä kentällä olevalla yhdeksältä alkavaelle sählyvuorolle kaivattiin lisäpelaajia. Sinne siis. Lopulta pelattiin neljä-vastaan-neljä aika isolla kentällä, ja sen verran paljon siinä sai juosta, että välillä tuntui siltä että kuolema tulee. Jalan suhteen sen sijaan ei ollut ongelmia. Maalien makuunkin pääsin yli puolen tunnin pelin jälkeen. Ensimmäinen tuli kun hain ensin pallon juoksemalla alaspäin keskelle, käännyin ympäri, pelasin seinän oikealle, ja ammuin suoraan syötöstä heittäytyvän maalivahdin ali. Hyvä fiilis! Toinen oli sitten vähän halvasta kaksi vastaa yksi -hyökkäyksestä itsekäs veto etuyläkulmaan.

Tänään taasen pelasin sulkapalloa työpaikan liikuntahallissa. En ollut pelannut yli kolmeen vuoteen, joten alussa oli melkoista haparointia. Sen verran paljon sulkapalloa on kuitenkin esimerkiksi isän kanssa mökkipeleissä tullut elämän varrella läiskittyä, että tunnin vuoron viimeisessä nelinpelissä dominoin peliä aivan suvereenisti. Työnjako parin kanssa toimi kyllä täydellisesti. Takapelaajan rooli sopii minulle.

keskiviikkona, maaliskuuta 10, 2010

Yliopistojen lakko on peruttu. Loistava juttu. Paikallistason toimijat tekivät kovan työn lakko-organisaatioiden aktivoinnissa ja jäsenistön tiedottamisessa, mikä antoi keskustason neuvottelijoille sellaisen tuen, joka auttoi pääsemään hyvään neuvottelutulokseen. Järjestöjen sisäinen ja niiden välinen yhteishenki onkin nyt huipussaan, ja muutenkin tunnelma on hyvä, sillä työsuhteen ehtoihin esitetyt vakavat heikennykset saatin torjuttua. Kaikki muutokset ovat hyvin pieniä ja oikeastaan ennakolta odotettuja.

Samaan aikaan olen seurannut Pohjois-Amerikan MLS-jalkapalloliigan tilannetta. Nyt siis puhutaan siitä koko maailman yhteisestä pelistä. Sielläkin työehtosopimus oli helmikuun alussa katkolla, ja nyt on ollaan sopimuksettomassa tilassa toista kuukautta. Ilmeisesti sielläkin lakko vältetään ja liiga pyörähtää käyntiin suunnitellusti maaliskuun lopulla, mutta voi olla että sopimukseen pääsy kestää vielä pitkään. Neuvotteluja käydään nyt välittäjän johdolla, mikä on tietenkin hyvä merkki. Selvästi kumpikaan osapuoli ei missään nimessä halua kauden peruuntuvan.

On vain ollut hämmästyttävää seurata, kuinka näissä kahdessa täysin erilaisessa tapauksessa tilanne on edennyt hyvin samankaltaisesti. Alkuperäinen neuvottelujen määräaika oli siis sama, ja myös neuvotteluissa otetut jatkoajat ovat olleet samanlaiset. Toivottvasti jalkapalloilijatkin pian saavat sopimuksensa. Sielläkin vaaditaan aivan perusoikeuksia, kuten vaikkapa se, että määräaikainen työsopimus ei olisi irtisanottavissa kesken sopimuskauden. Pelaajat vaativat myös vapaata oikeutta siirtyä uuden työnantajan palvelukseen sopimuksen päätyttyä. Nykyisin he ovat vanhan työnantajansa orjia vaikka palkanmaksu sopimuksen päätyttyä tietysti katkeaa.

Näin kun ajattelee, meillä yliopistolaisilla menee oikeastaan aika hyvin. Ja ennen kuin joku alkaa kommentoida rikkaista urheilijoista, todettakoon että vastavalmistuneet maisterit saavat suomalaisesta yliopistosta parempaa palkkaa kuin moni jalkapalloilija Pohjois-Amerikassa. Pelaajat jotka saavat parempaa palkkaa kuin suomalaiset professorit ovat nekin harvassa. Itse asiassa esimerkiksi Seattle Soundersissa on vain avauskokoonpanollisen verran pelaajia, jotka saavt minua parempaa palkkaa.

tiistaina, maaliskuuta 09, 2010

Se on kyllä kevät nyt. Äkkiä se vaihtuu silloin kun se vaihtuu! Kivaa kun on oikeanlainen kevät jossa pikkupakkasesta huolimatta tietyissä paikoissa lumi sulaa ja virtaa puroina.

Tänä aamuna kävin katsastamassa auton. Se olikin ensimmäinen kerta rekisteröinnin jälkeen. Mitään ongelmia ei havaittu, ja käynti oli muutenkin mukava. Katsastusmies jutteli mukavia ja minähän juttelin mukavia takaisin. Autoissa ja USA:ssahan keskustelunaiheet tietenkin pyörivät. Ja tokihan minä join katastusasemalla sen pakollisen kupillisen maailman kalleinta kahvia.

Töissä oli tavallaan nollapäivä. Joitakin juoksevia asioitakin tuli toki hoidettua, mutta suurin osa ajasta meni siihen että siivota työhuoneeni tulevan Seattlen reissun kunniaksi.Samalla saatoin loppuun helmikuussa 2007 alkaneen muuttoni työhuoneesta toiseen. Suurin osa vanhoista tavaroistani, lähinnä sellaisia joita en tarvitse nyt kun en ole opettanut perusopiskelijoita, on ollut vanhassa työhuoneessani yhteen kaappiin sullottuna. Sieltä löytyi kyllä kaikenlaista jännää joka palautti muistoja koko yksitoistavuotiselta työuralta. On sitä moni asia muuttunut. Eipä esimerkiksi enää lehtiartikkeleista tehdä paperisia pre-printtejä ennen lehden kyseisen numeron julkaisemista.

Illalla pääsin vaihteeksi katsomaan jalkapalloa, Tampere United vs. JJK Liigacupissa. Tuli 0-1 pataan tavalla joka olisi ollut todella turhauttava jos tuloksella olisi jotakin oikeaa merkitystä. Peli oli nimittäin ihan täysin meidän hallinnassa. Erityisesti Myntin ja Pohjan otteet ilahduttivat, samoin Petrescu, Saarinen ja Savolainen erottuivat edukseen.

Pelin jälkeen kävin vielä taloyhtiön lenkkisaunassa. Eipä ollut koskaan aiemmin tullut käytyä, vaikka asia on usein mielessä ollut. Nyt sysäyksen antoi hississä kohtaamani saunatakkiin pukeutunut naapurini, joka oikein erityisesti kehotti saunomaan kun oli niin hyvät löylyt olleet.

maanantaina, maaliskuuta 08, 2010

Voi kai sitä tällaisenkin valokuvan ottaa. Vastasatanut lumi näytti hangen pinnalla aika jännältä, mutta ei se kyllä kuvassa kovin hyvin toistu.

sunnuntaina, maaliskuuta 07, 2010

Tänään olen saanut aikaiseksi harvinaisen paljon. Päivä alkoi siivousvimmalla, joka ei olisi loppunut jollei äiti olisi muistuttanut, että lupasin päivittää hänen mp3-soittimensa firmwaren palapaistipalkalla. Samalla käynnillä sain digitoitua erään lp-levyn isän hienolla usb-levysoittimella. Paluumatkalla poikkesin marketissa ostamassa kaikenlaista tavaraa, jota en ole vain saanut aikaiseksi ostaa, ja joka on ottanut päähän: kaksipuoleista teippiä eteisen peilien ja kylpyhuoneen pyyhekoukkujen kiinnittämiseksi, tiskiharjaan uusi harjaosa, huopatyynyjä ironneiden tilalle olohuoneen tuoleihin, polttimoita olohuoneen lamppuun (seitsemän kymmenestä oli palanut loppuun) ja sen sellaista. Kaupasta poikkesin vielä Pyynikille pienelle kävelylle, kuvaamaan auringonlaskua näkötorniin ja munkkikaakaolle tornin kahvilaan. Kotiin päästyäni vielä imuroin ja muutenkin siivosin loppun. Nyt ei muunmuassa enää ole keittiön kaikki pinnat rasvakerroksen alla. Lisäksi olen ommellut pari nappia kiinni, silittänyt vaatteita, digitoinut kasan cd-levyjä ja hoitanut muutaman työjutun.

Kuvat ovat tietenkin Pyynikiltä. Siellä on nyt tänä talvena tullut käytyä muutaman kerran. Hieno paikka kertakaikkiaan. Munkit ovat maankuuluja, ja sen kyllä huomaa: tänään jonoa oli ulos asti. Myyjän mukaan kävijöitä oli tänään ollut ainakin tuhat, vertasi kesäpäivään. Ja munkkejahan on silloin mennyt myös se tuhat, eihän sitä kukaan syömättä jätä. Kuulemma tilat munkkien tekoon ovat tosi pienet, mikä takaa munkin tuoreuden. Aivan kuumanahan sen toki kiireisenä päivänä saakin.

Auringonlasku ei ollut ihan niin hieno kuin olin toivonut, mutta kuvista tuli kyllä aika kivoja vaikka kokemus ei siis paikanpäällä kovin järisyttävä ollutkaan.

lauantaina, maaliskuuta 06, 2010

Näytti pitkään siltä että olisin mennyt tänään laskettelemaan yksin. En ollut ihan varma miten hyvin pystyn laskemaan, joten ajattelin että vaihtoehtoina on mennä yksin tai isolla porukalla, jolloin ei olisi niin väliä jos suuri osa ajasta menisi rinnekahvilassa. Eilen kuitenkin tuli labrassa kanadalaisvahvistuksen kanssa puhetta viikonloppusuunnitelmista, ja äkkiä minulla olikin seuraa joka vakuutti laskevansa hitaaseen tahtiin koska ei ole aikoihin laskenut. Reissukaverin järjestymisestä tuli ihan Seattle mieleen. Sielläkin usein viikonlopun hiihto- ja haikkireissuille sai seuraa esimerkiksi lounaskeskusteluissa. Suomessa kaikilla suomalaisilla on oma elämänsä viikonloppuina, mutta ulkomaalaiset postdocit eivät maasta riippumatta kaipaa mitään niin paljon kuin seuraa viikonlopun aktiviteetteihin.

Kohteena oli Himos, koska siellä on nopea tuolihissi. Se oli juuri niin tärkeä kuin ajattelinkin. Ankkurihisseissä lähes kaksi kautta laskettelun välttäneet jalkani väsyvät pahan kerran, mutta tuolihissin levon avulla pystyin laskemaan ihan toisella tavalla. Ja kyllä oli upeaa. Toki polvi itsetään muistutti, mutta laskin kuitenkin suunnilleen niin kuin ennen polvileikkaustakin.

Paluumatkalla poikettiin vielä Isojärven kansallispuistossa Heretyn vanhalla metsätyökämpällä, josta käveltiin 500 metrin päähän Kurkijärven pohjukan ylittävälle sillalle. Ehkä 15 kilometrin pistokeikka päätieltä oli vähän turha kun kävelyä tuli noin vähän, mutta kyseessä oli spontaai idea ja oli ihan hauska nähdä edes vähän kansallispustoa. Eipä siellä sinällään päiväretkeksi paljon muuta nähtävää näin talvella olisi ollutkaan. Kesällä voisi mennä ihmettelemään majavayhdyskuntaa.

perjantaina, maaliskuuta 05, 2010

On se meidänkin kampus ihan kivan näköinen kun on nätti talvipäivä. Lisäksi tuli otettua valokuvia työasioista. Yksi niistä päätyi tähänkin.