Kävinpä sitten katsomassa Michael Mooren uudehkon Sicko-elokuvan. Elokuvan premissihän on yksinkertainen: miksi meillä ei ole kaikille ilmaista terveydenhoitoa kun kaikissa muissa länsimaissa on? Moorea pidän yksisilmäisenä junttina, joka ei osaa nähdä asioista sitä toista puolta, mutta kyllä hänen elokuvansa viihdyttäviä ovat. Fahrenheit 911:stä ja Roger and I:sta poiketen tällä kertaa ei tarvinnut edes kokea sitä myötähäpeää, joka syntyy siitä, kun Moore julistaa niitä yksisilmäisiä mielipiteitään taivaan totena. Mutta ehkä se johtuu vain siitä, että olen tässä asiassa itse aika yksisilmäinen. Onhan tämä Amerikan meininki terveydenhuollossa nimittäin aivan järkyttävää. Elokuvan aikana syntyikin sellainen ikävä ylemmyydentunto siitä, että kyllä me eurooppalaiset olemme sentään jotakin tehneet oikein yhteiskuntiamme rakentaessamme. Lausahdus it's we not me oli se miten eurooppalainen suhtautuminen terveydenhuoltoon tiivistettiin, ja vaikka yhteisöllisyyttä kaivattaisiin Suomessakin lisää, on tuossa tietenkin vinha perä. Tavallaan Moore kylläkin syyllistyi siihen samaan pelottelutaktiikkaan, josta hän syyttää poliitikkoja ja mediaa Bowling for Columbinessa. Melkoisia kauhutarinoita elokuvassa näet kerrottiin, sopivasti mooremaiseen tapaan huumorilla höystettynä tietenkin. Siltikin tuli vain mieleen, että jos olisin yhtään pelottelulle taipuvainen, alkaisin jo katsella paluulentoja Eurooppaan. Hyville ihmisille voi tapahtua täällä kamalia asioita. Voi vaikka sairasvakuutus olisi (muka) kunnossa. Ei minullakaan ole mitään todellista tietoa siitä, saisinko täällä tarvittavan hoidon jos sitä tarvitsen. Onneksi on suomalainen matkavakuutus takataskussa, ihan vaan kaiken varalta.
Joka tapauksessa suosittelen elokuvaa kovasti. Suomessa ensi-ilta on kylläkin ilmeisesti vasta 26.10.2007.
Leikkauksen toinen vuosipäivä
15 vuotta sitten










