keskiviikkona, helmikuuta 14, 2007

Nyt on sitten edessä kolme yötä eri paikoissa. Omaa makuuhuonetta ei enää ole, joten tämän yön olen vanhemmillani. Huomenna menen kavereille Helsinkiin sinänsä mainioon vierasmajoitukseen. Sitä seuraava onkin sitten Seattlessa vähän karummissa olosuhteissa. Luultavasti pääsen vuokraamaani asuntoon heti ensimmäiseksi yöksi, mutta siellä ei sitten olekaan juuri muuta kuin kavereilta lainattu vieraspatja.

Olipa hyvä että tuli mieleeni käydä katsomassa Heathrown sivuilta käsimatkatavaroita koskevat rajoitukset. Siellä ei nykyisin saakaan viedä käsimatkatavaran lisäksi "personal itemia", joka mulla olisi ollut läppärilaukku. Edes naisten käsilaukkua ei saa viedä erikseen, vaan se pitää pakata turvatarkastuksen ajaksi käsimatkatavaroihin. Niinpä huomenna on vielä edessä reissu laukkukauppaan ostamaan maksimikokoinen käsimatkatavaralaukku, johon mahtuu kaikki se minkä olin aikonut pakata reppuun ja läppärilaukkuun. USAsta lentäessä läppärilaukun kyllä edelleen saisi matkustamoon käsimatkatavaran lisäksi.

maanantaina, helmikuuta 12, 2007

Olen viime aikoina pohtinut, mitkä suomalaiset musiikkikappaleet ovat minulle tärkeitä tai muuten vain herättävät minussa voimakkaita tunteita. Listaan osan niistä tähän ilman sen kummempaa järjestystä. Muitakin kappaleita listalle varmaan kuuluisi, mutta ne eivät tule nyt mieleen. Aivan uudet kappaleet olen jättänyt pääasiassa pois. Listaa kirjoittaessa tuli mieleen, että ehkä pitäisi tehdä erikseen lista minulle tärkeistä albumeista. Niin monta tärkeää kappaletta jäi pois, koska joiltakin levyiltä ei vain voi poimia yksittäisiä kappaleita tekemättä vääryyttä toisille kappaleille.

Solmu (Scandinavian Music Group) – Tämä saa minut kaipaamaan Suomen kesää. Koko Hölmö rakkaus ylpeä sydän -levy on minusta yksi parhaista Suomessa tehdyistä pop-levyistä. Niin on kyllä myös Nimikirjaimet. Tässä tärkeiden kappaleiden listassa voisikin olla bändin lähes koko tuotanto.

Ei mulle riitä (Scandinavian Music Group) – Terhi Kokkosen ääni vain on tässä niin upean hento ja herkkä, mutta kuitenkin sielukas. Kappaleessa on hieno tunnelma.

Lemmenlaiva (Ville Leinonen & Valumo) – Pidän kappaleista, jotka alkavat herkästi, mutta vähitellen ja huomaamatta kasvavat valtaviin mittoihin niin, että kappaleen loputtua se ei enää edes tunnu siltä kappaleelta jolla aloitettiin. Tuomas Luukkosen raivoisa iskelmäkitarointi on etenkin loppua kohden aivan upeaa. Sitä oli keikoillakin aina ilo katsoa.

Enkeli (Ville Leinonen & Valumo) – Ville Leinonen on tainnut joskus olla erittäin rakastunut.

Eipä tiennyt tyttö (Zen Café) – En ole Pohjanmaalta, mutta silti tätä kuunnellessa kaikki tuntuu hyvin tutulta. Olen useasti kuunnellut tätä ulkomailla tippa silmässä.

Talo (Zen Café) – Onhan tämä paljon soitettu ja kulunut kappale, mutta säkeistöissä laulun rytmitys on vain niin hienosti tehty. Nuottien ja sanojen perusteella kappaletta on mahdoton laulaa oikein rytmitettynä, mutta jotenkin kaikki vain loksahtaa paikoilleen kun ajoitukset kerran oivaltaa. Tampereen keikoilla Samuli Putro laulaa säkeen "kun sä lähdit Tampereelle etkä takaisin tullut" tavallistakin enemmän sanan Tampereella kohdalla hidastaen.

Kalpea tähteni (Ultramariini) – Kuuntelin kerran netissä lyhyen näytteen tästä kappaleesta, ja päätin mennä Ultramariinin keikalle. Seuraavana päivänä ostin Juuri ja juuri olemassa -levyn. Se on edelleen minusta aivan loistava levy.

Elohopeaa (Ultramariini) – Pidän Matti Johannes Koivun äänestä aivan järjettömästi. Tässä kappaleessa on kaikki muukin osunut nappiin. Oli hieno tunne, kun eräänä päivänä oivalsin, mistä kappale kertoo. Ultramariinilla on muutenkin hienoja sanoituksia.

Unihiekkaa (Egotrippi) – Tämä on kaikkien opinnäytetöiden kirjoittajien tunnuskappale. Tämän tahdissa olen kirjoittanut diplomityötä ja väitöskirjaa.

Polkupyörälaulu (Egotrippi) – Tämä kappale sai minut aikanaan ostamaan ensimmäisen Egotripin levyni, Helsinki-Hollolan. Sen jälkeen ostin loput aika nopeasti.

Kuiskaus (Ultra Bra) – Kuka tahansa laulutaidoton mies samaistuu tässä Tommi Saarikiveen. Huikea ero hänen ja Terhi Kokkosen laulutaidon ja -äänen välillä saa dueton täysin yllättäen kuulostamaan hienolta.

Piste. (Stella) – Tämä ei ole kovin persoonallinen valinta viime vuoden Idolsin jälkeen. No, Stella oli suosikkibändini jo ennen Idolsia. Piste. on minusta loistava kuvaus suhteesta, josta kaikki muu paitsi loistava seksi on kuollut pois. Ja siitä kuinka miehestä ei ole luopumaan siitä hyvästä seksistä.

Hiekka (Stella) – Marja Kiiskilän heleä mutta narahteleva ääni on parasta mitä suomalaiselle popille on tapahtunut pitkään aikaan. Tässä se on parhaimmillaan.

Viimeinen (Nylon Beat) – Tämä liittyy armeijan jälkeiseen opiskeluaikaan. Se oli kaikkine kavukipuineenkin hienoa aikaa. Muutkin Valehtelija -levyn kappaleet saavat minut edelleen hyvälle tuulelle.

Jäässä (Maija Vilkkumaa) – "Ja jos saisin mitä vaan, mä menisin nyt nukkumaan, ja aamulla kaikki toisin ois, tai jos ees ois vähän parempi olla." Kaikista kai tuntuu joskus tältä?

Irrallaan (Olavi Uusivirta) – Tähän on vain niin helppo samaistua.

Et tahdo tietää (Jonna Tervomaa) – Lauluääni on hienon hento säkeistöissä ja kaukana siitä kertosäkeessä. Kuulostaa upealta.

Onnelliset (Jonna Tervomaa) – Pakko myöntää että tähänkin on joskus tullut samaistuttua. On ehkä hieman kulunut idea nimetä kappale positiivisesti, kun onkin niin, ettei kappaleen minä siedä tätä positiivista asiaa. On kyllä muitakin kappaleita, joissa tämä idea toimii hienosti.

African Air (Kemopetrol) – Kuulin tämän kappaleen ja olin rakastunut Laura Närheen. Koko Slowed Down on kyllä yksi parhaista suomalaisista pop-levyistä.

Tomorrow (Kemopetrol) – Minusta tämä on Kemopetrolin hienoin kappale. Erityisesti mieleen on jäänyt Tampereen Yo-talon keikka, jolla Laura Närhi lauloi tämän pelkän pianon säestyksellä. Kerta kaikkiaan upeaa. On albumiversiokin kyllä hieno.

All I Want (Killer) – En ikinä uskonut, että näin kliseisellä bändinnimellä voitaisiin tehdä hyvää musiikkia. Sitten kuulin tämän kappaleen. Tähän toki liittyy sellaistakin, josta en tänne tarkemmin kirjoita.

Ding-Dong (LAB) – "You can be so disgustingly good-looking no-one cares if you're a bitch." Voiko sitä paremmin sanoa? LABin levyt, etenkin kaksi ensimmäistä, ovat kyllä loistavia. Jos listaisin suosikkiyhtyeitä, LAB olisi aivan kärkipäässä.
Suomessa ja Alpeilla on kärsitty lumen puutteesta. Katselin että Crystal Mountainilla parin tunnin ajomatkan päässä Seattlesta on huipulla 260 cm lunta, ja hissien ala-asemillakin 190 cm. Korkeimmillaan hissi vie 2134 metriin, ja korkeuseroa sieltä ala-asemille tulee lähes 800 metriä. Ehtisinköhän sinne jo ensi viikonloppuna?

lauantaina, helmikuuta 10, 2007

Kävin tänään keskustassa asioilla, ja minulle oli sattunut kamera taskuun. Oli upea pakkaspäivä, ja aloin kuvata Tammerkosken seutua turistin silmin. Laitan tähän parhaat otokset. Nuo puut ovat kyllä aivan uskomattoman näköisiä. Ilmeisesti se johtuu Tammerekosken ja tehtaiden aiheuttamasta ilmankosteudesta, sillä eivät puut muualla Tampereella ihan tuon näköisiä ole.

Jalkappalokausikin saatiin TamUn osalta käyntiin keskiviikkona, kun pelattiin Liigacupin ensimmäinen ottelu TPS:ää vastaan. Tällä kertaa kukaan ei kritisoinut sitä, että ottelu pelattiin hallissa eikä ulkona. Enemmän nämä toki harjoituspelejä ovat kuin kilpailua, mutta harvoinpa cupin voittajajoukkue on murjottanut, ja seurajohdollekin varmaan kelpaisi 20000 euron palkintorahat.

Seuraavan kerran taidan päästä TamUn peliin vasta pitkän ajan päästä. Harmi sinänsä, sillä kaikki merkit lupaavat hyvää ensi kaudelle. Peli on jo nyt yllättävän valmista. Ei se yleensä ole helmikuussa näyttänyt edes jalkapallolta, mutta nyt jatkettiin oikeastaan siitä mihin viime kauden päätteeksi jäätiin. Toki TPS oli aika heppoinen vastustaja. Ennustan heille vaikeaa kautta. Jostain syystä olen varma, että Mixu Paatelainen tulee floppaamaan valmentajana pahan kerran.

maanantaina, helmikuuta 05, 2007

Nyt on sitten taas kuvia reissusta lisättynä aiempiin blogimerkintöihin. Tämä oli taas kerran sellainen reissu, että ei voi sanoin kuvailla miten mukavaa oli. Parin päivän pikkukierros Ranskassa kyllä kruunasi muutenkin jo aivan ylivedon viikon. Kiitos matkaseuralle!

Lauantain merkinnässä on kuva, jossa ASSEn kannattajat ottavat kantaa niinsanottujen runkopäivien puuttumiseen. Alimmassa lakanassa lukee käsittääkseni "Ranskan liigan televisiointi: poistukaa stadioneilta". Ilmeisesti otteluita sijoitellaan televisioinnin takia miten sattuu, eikä pelejä pelata tiettyinä päivinä tiettyyn aikaan niin kuin pitäisi. Noissa lakanoissa on mainittu viisi ASSEn peliä, joista yksi on pelattu tiistaina, yksi torstaina, yksi perjantaina ja kaksi sunnuntaina.

Suomessa on sama ongelma, tosin ilman televisiota. Veikkausliiga tekee sen ihan itse. Esimerkiksi TamUlla on ensi kaudella pelejä eri viikonpäivinä näin:

maanantai: 5 peliä
tiistai: 0 peliä
keskiviikko: 3 peliä
torstai: 6 peliä
perjantai: 2 peliä
lauantai: 5 peliä
sunnuntai: 5 peliä

Kuinkas tuossa opetetaan yleisö tulemaan peleihin? Toista se on jääkiekon SM-liigassa, jossa on hyvin poikkeuksellista, että pelejä on muulloin kuin tiistaina, torstaina tai lauantaina, ja yleensä joukkueilla on pelejä se 2-3 viikossa. Esimerkiksi Ilveksellä on koko kaudella vain yksi peli näiden runkopäivien ulkopuolella. Jääkiekon puolella yleisö onkin oppinut hyvin, minä päivinä pelit ovat, mikä toki kovasti helpottaa markkinointia.

sunnuntaina, helmikuuta 04, 2007

Takaisin kotimaan kamarallä. Kiva että täälläkin on edelleen lunta.

Matkan viimeinen kohde oli Annecy eli Haute Savoien pääkaupunki samannimisen järven rannalla. Pikkukaupungin tunnelmassa oli niin mukavaa, että lentokentälle Geneveen tuli kova kiire. Se kiire oli kuitenkin pientä Wienin lennonvaihtokiireeseen verrattuna. Meitä oltiin lentokoneen luona vastassa, ja saimme yksityiskuljetuksen passintarkastuksen kautta suoraan Helsingin koneeseen. Aika luksusta.

Ranskassa autoilu on muuten todella mukavaa Italiaan verrattuna. Tiet ovat leveitä ja liikennekulttuuri höveliä. Myös miljoonakaupunki Lyonissa oli leppoisaa ajella. Olin ihan varatunut Firenzen kaltaiseen kaaokseen.

lauantaina, helmikuuta 03, 2007

Jos ois ehtiny, niin ois ehtiny, muttei ehtiny. Kun tulimme asemalle, junan valot näkyivät matkalla horisonttiin. Niinpä ollaan St. Etiennen Chateaucreux'n alueella jonkun hotellin baarissa oluella. Ei kyllä vaikuta mitenkään hienolta seudulta, jos nyt kauniisti sanotaan.

Itse ottelu eli ASSE vs. Sedan oli kyllä mainio tapahtuma. Stadionin molemmissa päädyissä oli tuhansia kovaa laulavia ASSEn kannattajia, ja ensimmäisellä puoliajalla tunnelma oli korvia huumaava. Tunnelma hieman latistui toisella puoliajalla kun sarjajumbo Sedan kävi tekemässä pari maalia ja voitti sarjavitosena keikkuneen kotijoukkueen 1-2. Paikalle vaivautuneilla muutamalla pohjois-ranskalaisilla tuntui kyllä olevan hauskaa.

Erityismaininnan saa katsomolohkomme järjestyksenvalvojana toiminut tumma ranskatar. Teki mieli käydä kokeilemassa häneen matkan aikana karttuneita ranskankielen taitojani. Oli se vaan söpö tyttö.

Lyon vaikuttaa kivalta kaupungilta. Ravintoloita on uskomaton määrä, kuten opaskirja lupasikin. Me söimme kolmen ruokalajin aterian pienessä bouchonissa, jossa oli kaksi työntekijää. Makuelämyksiä pikkurahalla.

perjantaina, helmikuuta 02, 2007

Alpit jäävät taakse huomenaamulla, ja puolet porukasta suuntaa heti kotiinsa Skotlantiin. Olo on tietysti hieman haikea. Illallinen syötiin varsin hienoissa puitteissa ravintolassa: lautasilla oli paljon asioita, joista yhdessä arvailtiin mitä ne mahtaisivat olla. Oli myös mukavaa saada skoolata minun ehjälle olkapäälleni.

Huomenna odottavat uudet seikkailut: Lyonin kulinaristiset elämykset ja St. Etiennen jalkapallokulttuuri.