lauantaina, helmikuuta 10, 2007

Kävin tänään keskustassa asioilla, ja minulle oli sattunut kamera taskuun. Oli upea pakkaspäivä, ja aloin kuvata Tammerkosken seutua turistin silmin. Laitan tähän parhaat otokset. Nuo puut ovat kyllä aivan uskomattoman näköisiä. Ilmeisesti se johtuu Tammerekosken ja tehtaiden aiheuttamasta ilmankosteudesta, sillä eivät puut muualla Tampereella ihan tuon näköisiä ole.

Jalkappalokausikin saatiin TamUn osalta käyntiin keskiviikkona, kun pelattiin Liigacupin ensimmäinen ottelu TPS:ää vastaan. Tällä kertaa kukaan ei kritisoinut sitä, että ottelu pelattiin hallissa eikä ulkona. Enemmän nämä toki harjoituspelejä ovat kuin kilpailua, mutta harvoinpa cupin voittajajoukkue on murjottanut, ja seurajohdollekin varmaan kelpaisi 20000 euron palkintorahat.

Seuraavan kerran taidan päästä TamUn peliin vasta pitkän ajan päästä. Harmi sinänsä, sillä kaikki merkit lupaavat hyvää ensi kaudelle. Peli on jo nyt yllättävän valmista. Ei se yleensä ole helmikuussa näyttänyt edes jalkapallolta, mutta nyt jatkettiin oikeastaan siitä mihin viime kauden päätteeksi jäätiin. Toki TPS oli aika heppoinen vastustaja. Ennustan heille vaikeaa kautta. Jostain syystä olen varma, että Mixu Paatelainen tulee floppaamaan valmentajana pahan kerran.

maanantaina, helmikuuta 05, 2007

Nyt on sitten taas kuvia reissusta lisättynä aiempiin blogimerkintöihin. Tämä oli taas kerran sellainen reissu, että ei voi sanoin kuvailla miten mukavaa oli. Parin päivän pikkukierros Ranskassa kyllä kruunasi muutenkin jo aivan ylivedon viikon. Kiitos matkaseuralle!

Lauantain merkinnässä on kuva, jossa ASSEn kannattajat ottavat kantaa niinsanottujen runkopäivien puuttumiseen. Alimmassa lakanassa lukee käsittääkseni "Ranskan liigan televisiointi: poistukaa stadioneilta". Ilmeisesti otteluita sijoitellaan televisioinnin takia miten sattuu, eikä pelejä pelata tiettyinä päivinä tiettyyn aikaan niin kuin pitäisi. Noissa lakanoissa on mainittu viisi ASSEn peliä, joista yksi on pelattu tiistaina, yksi torstaina, yksi perjantaina ja kaksi sunnuntaina.

Suomessa on sama ongelma, tosin ilman televisiota. Veikkausliiga tekee sen ihan itse. Esimerkiksi TamUlla on ensi kaudella pelejä eri viikonpäivinä näin:

maanantai: 5 peliä
tiistai: 0 peliä
keskiviikko: 3 peliä
torstai: 6 peliä
perjantai: 2 peliä
lauantai: 5 peliä
sunnuntai: 5 peliä

Kuinkas tuossa opetetaan yleisö tulemaan peleihin? Toista se on jääkiekon SM-liigassa, jossa on hyvin poikkeuksellista, että pelejä on muulloin kuin tiistaina, torstaina tai lauantaina, ja yleensä joukkueilla on pelejä se 2-3 viikossa. Esimerkiksi Ilveksellä on koko kaudella vain yksi peli näiden runkopäivien ulkopuolella. Jääkiekon puolella yleisö onkin oppinut hyvin, minä päivinä pelit ovat, mikä toki kovasti helpottaa markkinointia.

sunnuntaina, helmikuuta 04, 2007

Takaisin kotimaan kamarallä. Kiva että täälläkin on edelleen lunta.

Matkan viimeinen kohde oli Annecy eli Haute Savoien pääkaupunki samannimisen järven rannalla. Pikkukaupungin tunnelmassa oli niin mukavaa, että lentokentälle Geneveen tuli kova kiire. Se kiire oli kuitenkin pientä Wienin lennonvaihtokiireeseen verrattuna. Meitä oltiin lentokoneen luona vastassa, ja saimme yksityiskuljetuksen passintarkastuksen kautta suoraan Helsingin koneeseen. Aika luksusta.

Ranskassa autoilu on muuten todella mukavaa Italiaan verrattuna. Tiet ovat leveitä ja liikennekulttuuri höveliä. Myös miljoonakaupunki Lyonissa oli leppoisaa ajella. Olin ihan varatunut Firenzen kaltaiseen kaaokseen.

lauantaina, helmikuuta 03, 2007

Jos ois ehtiny, niin ois ehtiny, muttei ehtiny. Kun tulimme asemalle, junan valot näkyivät matkalla horisonttiin. Niinpä ollaan St. Etiennen Chateaucreux'n alueella jonkun hotellin baarissa oluella. Ei kyllä vaikuta mitenkään hienolta seudulta, jos nyt kauniisti sanotaan.

Itse ottelu eli ASSE vs. Sedan oli kyllä mainio tapahtuma. Stadionin molemmissa päädyissä oli tuhansia kovaa laulavia ASSEn kannattajia, ja ensimmäisellä puoliajalla tunnelma oli korvia huumaava. Tunnelma hieman latistui toisella puoliajalla kun sarjajumbo Sedan kävi tekemässä pari maalia ja voitti sarjavitosena keikkuneen kotijoukkueen 1-2. Paikalle vaivautuneilla muutamalla pohjois-ranskalaisilla tuntui kyllä olevan hauskaa.

Erityismaininnan saa katsomolohkomme järjestyksenvalvojana toiminut tumma ranskatar. Teki mieli käydä kokeilemassa häneen matkan aikana karttuneita ranskankielen taitojani. Oli se vaan söpö tyttö.

Lyon vaikuttaa kivalta kaupungilta. Ravintoloita on uskomaton määrä, kuten opaskirja lupasikin. Me söimme kolmen ruokalajin aterian pienessä bouchonissa, jossa oli kaksi työntekijää. Makuelämyksiä pikkurahalla.

perjantaina, helmikuuta 02, 2007

Alpit jäävät taakse huomenaamulla, ja puolet porukasta suuntaa heti kotiinsa Skotlantiin. Olo on tietysti hieman haikea. Illallinen syötiin varsin hienoissa puitteissa ravintolassa: lautasilla oli paljon asioita, joista yhdessä arvailtiin mitä ne mahtaisivat olla. Oli myös mukavaa saada skoolata minun ehjälle olkapäälleni.

Huomenna odottavat uudet seikkailut: Lyonin kulinaristiset elämykset ja St. Etiennen jalkapallokulttuuri.

keskiviikkona, tammikuuta 31, 2007

Tänään olin kirjaimellisesti heikossa hapessa. Nousimme nimittäin 3842 metrin korkeuteen Aiguille du Midi -huipulle, joka on 8 kilometrin päässä Mont Blancista. Olo oli loppua kohden kuin joinakin sunnuntaiaamuina: päätä särki ja oksetti. Vaan oli se sen arvoista. Maisemat olivat mahtavat, aurinko kun paistoi tänäänkin pilvettömältä taivaalta. Chamonix'n ympäristössä taitaa muutenkin olla Ranskan jylhimmät alppimaisemat. Insinöörimieltä toki myös lämmitti ajatella, millainen insinööritaidon näyte gondoolien ja muiden rakennelmien pystyttäminen on aikanaan 50-luvulla ollut.


maanantaina, tammikuuta 29, 2007

Toinen laskupäivä Portes du Soleilissa menossa, ja ainakin toistaiseksi olen pysynyt ehjänä. Kelit on mahtavat: sopiva pikkupakkanen ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Lunta saisi olla toki enemmän, mutta kyllä täällä laskemaan pääsee. Ja ne maisemat, voi veljet!

Majapaikkamme on Morzinessa, ja siellä on kyllä enemmän vanhan alppikylän tunnelmaa kuin Lonely Planet väittää. Myös oma tupamme on täynnä tunnelmaa. Eilen juhlistimme L:n syntymäpäivää samppanjalla ja racleteilla – se kun ei oikeana syntymäpäivänä enää 16-tuntiseksi venyneen tulomatkan jälkeen tuntunutkaan niin hyvältä idealta. Mutta se on eri tarina se, ja tuntuu tässä aurinkoterassilla istuessa kovin kaukaiselta jutulta.

sunnuntaina, tammikuuta 21, 2007

Minkähän takia lasketellessa käy melkein aina niin, että jo ihan alkuvaiheessa alkaa miettiä, että homma alkaa jo hyvin riittää, mutta sitten viimeisellä tunnilla tulee hirveä innostus ja alkaa kovasti harmittaa kun aika loppuu kesken? Vai käykö muille koskaan samalla tavalla?

Harmi ettei tänään ollut yhtä komea auringonpaiste kuin eilen. Pakkasta oli toki tänäänkin komeat kymmenkunta astetta. On se talvi vaan kiva asia.