Tarinoita, ajatuksia, havaintoja ja valokuvia arjesta
torstaina, joulukuuta 14, 2006
Ajelin illalla töistä kotiin Hervannan valtaväylää pitkin. Liikennettä ei ollut kovin paljon, ja vastaantulevien kaistoilla se ainoa auto teki u-käännöksen hieman ennen Hepolamminkadun risteystä. Siinä se sitten ajeli kovaa vauhtia ohituskaistaa väärään suuntaan. Risteyksessä se sitten pysähtyi, kun onneksi huomasi, että risteyksen toisella puolella molemmilla kaistoilla on vastaantulijoita. Hirveä hässäkkä. Oikeasti pelotti, että kohta saa olla antamassa ensiapua.
PMMP on maineensa veroinen livenä! En muista koska olisin nähnyt yhtä paljon energiaa Tavastian lavalla ja lattialla. Päätä lyhyemmät tytöt hyppivät päälle niin että sai tarkkana olla että pystyssä pysyi.
PMMP:llä oli lavalla yhtä paljon soittimia kuin Zen Cafélla. Taustanauhoja he käyttivät kyllä minusta paljon Zen Caféta vähemmän. Itse asiassa mulle ei tule mieleen bändiä, joka käyttäisi yhtä törkeän paljon taustanauhoja kuin Zen Café. On oikeastaan ihme, miten Zen Café voi toimia livenä niin hyvin, vaikka välillä keikoilla on pitkiä pätkiä, jolloin ainoat livenä soivat soittimet ovat rummut ja basso. Kaipa se on se Samulin karisma. Ja loistavat biisit tietenkin.
maanantaina, joulukuuta 11, 2006
Jaakko kirjoitti blogiinsa ärsyttävästä keikkakäyttäytymisestä. Minusta kaikkein ärsyttävintä keikkakäyttäytymistä on se, kun keikkapaikalle tullaan enemmän seurustelemaan kavereiden kanssa kuin kuuntelemaan bändiä, mutta kuitenkin mennään salin etuosaan lähelle lavaa. Pahimmillaan nämä sankarit kertaavat edellisen illan kännisekoiluja kovaan ääneen samalla kun bändi vetää herkkää kappaletta pienellä äänenvoimakkuudella. Koita ny siinä sitten nauttia musiikista.
Aloin miettiä, että edellisen merkinnän keikkakuva taitaa sittenkin olla uuden levyn kappaleesta Metallinen sheriffintähti. No, lieneekö sillä niin väliä?
sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006
Rankka viikonloppu. Perjantaina juhlittiin Helsingissä uutta lisensiaattia, ja lauantaina Tampereella väitellyttä. Sekin on kai vanhaksi tulemisen merkki, että kavereilla alkaa olla tieteellisiä jatkotutkintoja. Erittäin mukavaa oli molempina iltoina, ja vielä lauantainakin jaksoin pilkkuun asti siitäkin huolimatta, että olin tullut Tampereelle suoraan Helsingistä baarista yöbussilla, joka oli Tampereella aamukuudelta. Väitöshän alkoi klo 12, eli eipä siinä paljoa kunnon yöunta ehtinyt bussissa torkkumisen jälkeen saada.
Zen Café oli perjantaina Tavastialla aivan oma itsensä. Samuli otti tavalliseen tapaan kontaktia yksittäisiin tyyppeihin yleisössä, ja ***tuili aivan surutta, tiedättehän, kun seuraava biisi on vaikkapa Idiootti tai Laiska, tyhmä ja saamaton. Kari taasen innostui tälläkin kertaa käsittämättömän paljon Minun kaupungin kertsissä. Jotakin keikasta jäi kuitenkin puuttumaan, vaikka toki Zen Café on aika pirun hyvä silloinkin kun keikka on vain heidän keskitasoaan. Ja oli kyllä kiva kuulla Antaa vituttaa vaan ja Kissa kuumalla katolla ekalta levyltä. Kuva on tuosta jälkimmäisestä: Kari veti laulun kyllä enemmän tunteella kuin taidolla. Suurin yllätys oli silti se, että keikalla kuultiin myös Ua ua.
keskiviikkona, joulukuuta 06, 2006
Mietin, mitkä ovat niitä asioita, joiden takia minusta tšekki on hieno maa. Listaan näitä tähän ilman mitään varsinaista järjestystä.
Olut on maailman parasta ja olutkulttuuri hienostelemattomalla tavallaan aivan loistavaa.
Ruoka on ulkoisilta puitteiltaan vaatimatonta ja epäterveellistä, mutta maultaan aivan loistavaa. Sitä on taas jo ikävä.
Ihmiset ovat mukavia. Paikallisista saa helposti juttuseuraa ravintoloissa ja juottoloissa, vaikka kielitaito olisikin vähäistä.
On kiva olla paikassa, jossa ei varsinaisesti osaa kieltä, mutta oma sanavarasto on riittävä monenlaisten tilanteiden ymmärtämiseen. Erityisen hauskaa on, että myös puhuttua kieltä voi ymmärtää helposti, koska ääntäminen ja puheen rytmi ovat samankaltaisia kuin suomessa.
Praha on maailman hienoin kaupunki. Se on suurkaupunki, mutta se on myös tunnelmallinen ja kaunis. Se on minusta täysin ainutlaatuinen, enkä osaa sitä oikein edes sanoin kuvailla. Lisäksi minulla on siellä suosikkiravintolani ja juottolani, joihin on aina kiva palata.
Omanaan täytyy mainita näkymä Kaarlen sillan vierestä Prahan linnan suuntaan. Se salpaa hengityksen joka kerta.
Maa on keskellä Eurooppaa, joten sen voi liittää osaksi monenlaisia matkoja.
Prahaan saa aina halpoja lentoja Helsingistä, ja myös liikkuminen maan sisällä junilla ja busseilla on halpaa.
Jokaisella reissulla voi vierailla jossakin uudessa kaupungissa, joka on elämys. Hienoja ovat sekä pikkupaikkakunnat että alueellisesti isot kaupungit. Monet isommatkin kaupungit ovat tunnelmaltaan ja arkkitehtuuriltaan lähes Prahan veroisia. Ja mikä parasta, näihin pääsee kesälläkin pakoon Prahan turistimassoja.
Hintataso vastaa kehitysmaita, mutta muuten maa on turistille kuin mikä tahansa länsimaa. Hintataso ei ole 2000-luvulla edes juurikaan noussut.
Tämänkertaisen reissun budjetti oli muuten noin 580 euroa, josta lentojen osuus oli noin 195 euroa ja majoituksen noin 95 euroa. Minusta aivan kohtuullinen hinta kahdeksan päivän reissulle, etenkin kun ajattelee että söin lähes joka päivä kaksi kertaa hyvässä ravintolassa. Suunnittelen jo seuraavaa eli seitsemättä matkaani Tšekkiin.
Jos tilaa Tšekissä pullo-oluen, sen tulee näyttää tältä kun tarjoilija on kaatanut sen tuoppiin tai siis osan siitä. Jos haluaa hienostella oluiden kanssa, voi matkustaa vaikka Belgiaan.
Tuossa alempana on nyt sitten kuvia ja videoita reissusta. Oli kieltämättä aika vaikea valita ne. Tuli nimittäin otettua kaikki omistamani muistikortit täyteen, pieniä 16- ja 32-megaisia myöden.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
On hienoa, että jotkin asiat eivät muutu. Tamperelainen tapa juhlia itsenäisyyspäivää Keskustorilla on kaikesta huolimatta varsin rakas. Ensin joku kunnallispoliitikko puhuu jotakin pikkuisen höpöjä, ja päättää puheensa kolminkertaiseen eläköön-huutoon, johon juhlakansa osallistuu lähinnä mumisten. Sitten joku tulee lausumaan runoja, yleensä Eino Leinoa kuten tänään. Seuraavaksi kuullaan kuoron esittämä Finlandia-hymni, ja jatketaan laulamalla yhdessä Maamme. Lopuksi on ilotulitus. Tervapatojen tuoksu Hämeensillalla on minulle rakas tuoksu. Sekään ei ole muuttunut lapsuusvuosista.
tiistaina, joulukuuta 05, 2006
Kotiintulopäivät ovat jänniä. Ilmeisesti hämäläiseen luonteeseeni kuuluu se, että hienonkin reissun jälkeen kaikista hienointa on olla takaisin kotona. Vaikka täällä sataa ja on synkkää. Päivän kiertely Prahan vanhassa kaupungissa, Malá Stranassa ja Hradčanyssa tuntuu kaukaiselta. On se kaunis kaupunki.
maanantaina, joulukuuta 04, 2006
Jalkapalloelämys. Kun pitkin viikkoa kerroin paikallisille olevani menossa katsomaan Slavia Prahan ja Baník Ostravan välistä ottelua, kaikki kommentoivat Baníkin kannattajien olevan hulluja. Sitä mieltä oli myös poliisi. Tulin Olomoucista Prahaan junalla, jonka lähtöasema oli ollut Ostrava. Niinpä Prahassa laituri oli täynnä poliiseja junan saapuessa. Mitään ei kuitenkaan tapahtunt, sillä Baníkin kannattajat olivat valinneet jonkin muun kulkuvälineen.
Stadionilla Baníkin kannattajia oli ehkä 200-300, ja olivat kyllä kovaäänistä porukkaa. Slavian kannattajaporukkaa oli ehkä kaksin- tai kolminkertainen määrä, ja kaikkiaan yleisöä oli ehkä noin 5000. Pisteet menevät kyllä Baníkin porukalle. Monipuolisia huutoja ja lauluja, ja sopivasti paukkupommeja ja muuta pyrotekniikkaa. Kannattajaporukoiden välillä oli myös hyvänkuuloista keskinäistä ***tuilua, joka tuntui kovasti huvittavan pääkatsomon yleisöä. Molemmat porukat tekivät noin 65 minuutin kohdalla komeat tifot. Prahalaiset tekivät valtavan punavalkoristin mosaiikkina, ja ostravalaisilla oli suuri overhead-lakana.
Lopussa Slavian kannattajat soihduttivat voiton kunniaksi, ja koko stadionin pääty muuttui punaiseksi. Niin, peli päättyi 2-1, ja voittomaali tehtiin lisäajan neljännellä minuutilla komealla puskulla kulmasta. Muutenkin viihdyttävä peli, itse asiassa parempi kuin viikoa aiemmin näkemäni Spartan peli. Tosin nyt meni välillä pitkät pätkät pelistä aivan ohi, kun piti seurata kannattajien touhuja.
Myöhemmin illalla kävelin vanhan kaupungin kaduilla, ja yhtäkkiä havahduin siihen, että siellä oli edelleen ulkoterassit auki, ja ihmiset istuivat niillä juomassa olutta. Viittaan aiempaan kommenttiini, jossa totesin tšekkienkin olevan hullua kansaa.
sunnuntaina, joulukuuta 03, 2006
Olomouc jäi taakse ja juna kolkottelee kohti Prahaa. Juna saapui juuri Pardubiceen, joka on tuttu nimi kaikille jääkiekon ystäville. Suunnittelemastani ohjelmasta on oikeastaan jäljellä vain Slavaia Prahan ja Baník Ostravan välinen ottelu, jalkapalloa tietenkin.
Olomouc on juuri niin mukava kaupunki kuin edellisreissun perusteella muistelin. Tunnelma vanhan kaupungin kauneilla toreilla ja kapeilla hämyisillä kujilla on uinuva, mutta ravintolat ja juottolat ovat täynnä ilosia kaupunkilaisia. Turisteja ei ole kesälläkään juuri yhtään.
Entisenä Määrin pääkaupunkina Olomouc on täynnä hienoja rakennuksia. Kirkot vetävät vertoja lähes mille tahansa Keski-Euroopan kirkoille. Oma suosikkini on kuitenkin vanha raatihuone Ylätorilla. Etenkin iltavalaistuksessa se jostain syystä on silmääni valtavan kaunis. Sen vieressä on valtavan suuri ja hienosti koristeltu Holy Trinity Column. Vastaavia rakennelmia on Keski-Euroopassa lähes jokaisessa kaupungissa (ja Olomoucissakin on toinen pienempi Alatorilla), mutta Olomoucissa on suurin ja kaunein. Siksi se on päässyt myös UNESCOn maailmanperintölistalle.
Tällä kertaa Olomoucissa oli vielä plussana se, että opiskelijat olivat kaupungissa. Ovat kyllä kovia ottamaan olutta ja shotteja. Eilen jouduin ihan toppuuttelemaan tilauksia.