perjantaina, syyskuuta 08, 2006

En meinannut älytä heilauttaa kättä bussille pysähtymisen merkiksi. Seattlessa kun bussit pysähtyvät pysäkille aina jos siellä on ihmisiä (typerää, tiedän). Kaikenlaisia muitakin pikkuhamoja on meinannut sattua. Pari kertaa olen esimerkiksi meinannut käynnistää auton ottamatta vaihdetta ensin pois silmästä. Lisäksi olen käyttänyt sanoja "kiitos" ja "anteeksi" sekä tervehdyssanoja tilanteissa joissa korrektin etiketin mukaan pitäisi olla tuppisuuna.
Kylläpä suomalainen perusruoka maistuu. Söin tänään lounaaksi maksapihvejä keitetyillä perunoilla ja puolukkahillolla. Nam!

torstaina, syyskuuta 07, 2006

Palohälyyttimeni on alkanut reagoida vesihöyryyn. Tai ainakin se rämähtää soimaan aina suihkun aikana jos kylpyhuoneen ovi on edes raollaan. Kuinka kätevää!

tiistaina, syyskuuta 05, 2006

On se hienoa olla kotona.

Suomen hiljaisuus yllätti, mutta hieman eri tavalla kuin aiemmin blogissa ennakoin. Kotona kesällä tehdyn julkisivuremontin yhteydessä on näet vaihdettu kolmikerrosikkunat, ja täällä on aiempaan verrattuna suorastaan aavemaisen hiljaista. Vai johtuuko tämä tunne sittenkin vain siitä, että olen juuri tullut Amerikasta?

Söin matkalla Amsterdamissa lentokentällä kolmioleivän välipalaksi. Tilasin juomaksi vanhasta tottumuksesta pienen kokiksen, ja katselin mukiani vähän hölmistyneenä, koska se oli oikeasti pieni. Arvioin sen ensin olevan kahden desin muki, mutta kyllä siinä itsepintaisesti luki 0,3 l. Vastaava juttu tapahtuu toki aina kun menen USAan, eli tilaan vanhasta tottumuksesta keskikokoisen tai ison juoman, ja ihmettelen sitten mitä ihmettä teen ämpärillisellä sitä kokista.

Matkalla kotiin oli aikaa pohtia, miksei New York tuntunut aivan niin kivalta paikalta kuin olin ajatellut. Yksi syy on varmaan se, että siitä puuttui nyt se uutuuden viehätys, joka ensimmäisellä käynnillä oli. Mikään ei yllättänyt, vaan kaikki näytti jotekin tutulta. Ei siis tullut sitä fiilistä että "hitto, olen oikeasti tässä paikassa joka on ennen ollut olemassa vain televisiossa". Lisäksi edelliskerralla olin tullut Houstonista, nyt Seattlesta. Siinäkin on iso ero. Ja kyllähän sekin on pakko myöntää, että jatkuva sade, kuumuus ja ilmankosteus pääsivät kyllä masentamaan. Onneksi lopuksi taas kelit kohenivat ja sain vähän sinistäkin taivasta valokuviin. Muita nopeasti lueteltavia huonoja asioita olivat vielä hintataso, kova meteli Midtownissa jossa hotelli ja konferenssi olivat, ainainen tungos ja alussa ollut suunnistamisen hankaluus. Ja tietysti se että ylipäänsä piti asua hotellissa eikä kodissa.

Parina viimeisenä päivänä sattui kaikenlaista jännää maanalaisessa. Sunnuntaina kaikki junat tuntuivat olevan täynnä hattu kourassa kiertäviä muusikoita. Suurin osa näistä oli kyllä lähinnä ärsyttäviä, mutta mustalle sokealle kepin kanssa linkuttaneelle kaverille joka lauloi if you want my body. and you think im sexy, come on sugar let me know, if you really need me, just reach out and touch me, come on honey tell me so annoin kyllä setelin. Esitys oli oikeasti hyvä ja siinä oli asennetta. Myöhään lauantaiyönä taasen musta huumeita vetäneen näköinen kaveri tuli maanalaiseen portin ali maksamatta lippua. Kun lipunmyyjä pyysi ostamaan lipun kaveri vaan räyhäsi että "I ain't paying no motherf**king fare" ja koitti muutenkin haastaa riitaa sopivasti eteen tulleiden ihmisten kanssa. Sitten kun junan tulo alkoi kestää ja kestää, kaveri ilmoitti aikovansa tappaa kaikki jos juna ei heti tule.

On se hienoa olla kotona!

maanantaina, syyskuuta 04, 2006

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Lento kohti Suomea lähtee noin kuuden tunnin päästä, joten kentälle pitää lähteä aivan pian. Viimeisen lounaan söin Chipotlessa, joka on ketjuravintoloista ehdoton suosikkini. Niiden burritot ja nyt valitsemani tacot ovat aivan loistavia.

Tunnelmat ovat vähän haikeat, vaikkei New Yorkia juuri jää ikävä. Tämä oli nyt sitten tältä erää tässä.

sunnuntaina, syyskuuta 03, 2006


Ernesto tuli ja meni, ja nyt on koko viikon parhaat kelit. Central Park onkin paras paikka nauttia niistä. Konferenssikin kun on jo päättynyt tänään puolilta päivin.

lauantaina, syyskuuta 02, 2006


Bongasin tänään lisää Euroopasta kopioitua kitchiä, kun löysin Little Italysta Daavid-patsaan. Mitä näillä jenkeillä oikein liikkuu päässä kun ne tollasia tekee? Muutenkin Little Italy tuntui enemmän turistikohteelta kuin oikealta kaupunginosalta. Italialainen ruoka oli kyllä sekä hyvää että halpaa, eli sikäli aluetta voi suositella.

Eilen illalla oli konferenssin banketti. Liput olivat olleet kalliit ja odotukset olivat sen mukaisesti korkealla. Mietimme illan mittaan sanoja, joita voisin käyttää kun annan järjestäjille palautetta. Tässä parhaat: outrageous, scandalous, disastrous, miserable, robbery ja scam.

Leijun pilvissä. Sain juuri kuulla, että toinen esitarkastajistani pitää käsikirjoitustani "hyvänä, kunnianhimoisena ja varsin riittävänä väitöskirjaksi". Lisäksi sain juuri kuulla, että minulle tuntemattomaksi jäänyt ulkomaalainen konferenssivieras oli spontaanisti kehunut aamuista puhettani, kun oli tavannut naapurilaitoksen professorin (sen saman) ja huomannut tämän olevan samasta yliopistosta kuin minä. Juhlistin tilannetta juomalla törkeän kalliin Brooklyn Lagerin hotellin pianobaarissa.

perjantaina, syyskuuta 01, 2006

Eilen illalla oli konferenssissa erilliset illanvietot lapsille (opiskelijat) ja aikuisille (täyden rekisteröintimaksun maksaneet). Naapurilaitoksen proffa oli jo etukäteen hieman nyreänä siitä, että opiskelijat pääsevät risteilemään New Yorkin satamaan, ja muut joutuvat jäämään hotellille tavalliseen juhlasaliin. Laivalla olikin oikein hieno tunnelma illan pimetessä. Näkymät Manhattanille olivat upeat, mutta ei niistä oikein kunnon valokuvia tärisevästä laivasta saanut. Laiva ajoi myös aivan Vapauden patsaan vierestä, mikä tuntui erityisen hienolta.



Tänään on vihdoin konferenssissa ollut omaan alaan liittyviä puheita ja postereita. Omakin puhe oli aamulla, ja se meni käsittääkseni oikein hyvin. Tässä kuitenkin päiväkuvia eiliseltä ja tämän päivän lyhyeltä lounastauolta. Kuvissa on Flat Iron Building, Empire State Building, Chrysler Building ja Fifth Avenue noin 45. kadun korkeudella Midtownissa. Nuo kolme ensimmäistä ovatkin minusta ne New Yorkin hienoimmat pilvenpiirtäjät.