keskiviikkona, elokuuta 30, 2006


New Yorkissa sataa ja sataa. Onhan tämä pieni shokki aurinkoisen Seattlen jälkeen. Sateen lannistamina päätimmekin kiertää sisänähtävyyksiä. Ensin kävimme YK:lla, jossa opastetulla kierroksella pääsi kiertämään kaikki tärkeimmät paikat, mukaanlukien yleiskokouksen ja turvallisuusneuvoston kokoussalit. Iltapäivällä piti mennä MoMAan eli modernin taiteen museoon, mutta sepä sitten onkin juuri tiistaisin kiinni. Niinpä päädyimme vain kävelemään Midtownin pikkunähtävyyksillä kuten vanhalla rautatieasemalla (Grand Central Terminal) ja kirjastolla (New York Public Library). Useimmat ovat nähneet ainakin jomman kumman televisiossa tai elokuvissa. Illaksi on liput Oopperan kummitukseen. Sitä on esitetty Broadwayllä jo vuodesta 1988 lähtien, joten kaipa se on hyvä.

Siirsin blogin kellon paikalliseen aikaan. Kolmen tunnin aikaero tuntuu kyllä yllättävän isolta. Viime yönäkin aloin saada kunnolla unta vasta kolmen jälkeen. Siis silloin kuin Seattlessa kello oli yli puolen yön.

tiistaina, elokuuta 29, 2006


Heti New Yorkiin tullessani huomasin taas yhden asian, joka on Seattlessa hyvin. Siellä nimittäin kesäkelit ovat lämpimät, mutta kosteusprosentti ei nouse liiaksi – siis hyvin samanlaista kuin Suomessa. Esimerkiksi New Yorkissa sen sijaan useimmat kesäpäivät ovat hiostavan kosteita. Niin tänäänkin. Koko päivän on saanut kulkea hiestä märkänä. Aivan tuli Houstonin kelit mieleen.


Sain lennolla nukuttua hieman, mutta silti perille hotellille päästyäni päätin heti mennä nukkumaan. Matka kentältä sujui hitaasti, joten kello oli lähempänä yhtätoista kun pää painui tyynyyn. Siinä kävi sitten lopulta niin, että pääsin hotellista liikkeelle vasta kolmen aikaan kun Suomesta tullut huonekaverini ja muut kolme laitokselta konferenssiin tullutta kolleegaa pääsivät paikalle. Kävimme ensin hampurilaisilla West Villagessa. Paikka oli pieni ja pimeä baari, jonka lyhyt ruokalista oli seinällä. Juuri sitä New Yorkia josta pidän. Samalta seudulta löysimme myös kliseisen koripallokentän kadulta. Ennen Suomesta tulleiden väsähtämistä poikkesimme vielä WTC:n raunioilla ja pyörimme hetken Times Squaren valomeressä, jossa hotellimmekin on.

maanantaina, elokuuta 28, 2006

Paljon puhutut tiukennetut turvatarkastukset osoittautuivat lähinnä puheeksi. Kaikki sujui nimittäin joutuisasti ilman suurempia jonoja. Minuun kassiani tosin syynättiin kovasti, sillä magneettikokoelmani aiheutti hämmennystä. Tuli muuten jopa mieleen, että ehkä kengät kannattaisi riisua aina kaikilta, koska on se näin nopeampaa kuin että osaa porukasta juoksutetaan edestakaisin tai otetaan sivuun lisätarkastuksiin. Lento vain on myöhässä. Kone saapui kyllä juuri, joten kaipa tästä kohta kohti New Yorkia kuitenkin päästään. Saapa nähdä mikä on olo aamulla perillä. Sanovat että useimmat kokeilevat näitä "red eye" lentoja vain kerran.

Nyt on sitten pari tuntia jäljellä ennen kuin pitää lähteä lentokentälle. Päivä on mennyt oikein mukavasti. Puolen päivän aikaan vein suomalaiselle työkaverille viimeisiä jäljelle jääneitä ruokia, ja seurustelin pari tuntia koko perheen kanssa. Viisikuukautinenkin oli tavalliseen tapaan oikein iloisella päällä, mitä nyt välillä vatsalleen kääntymisen jälkeen harmitti, kun asento ei ollutkaan enää mukava eikä takaisin selälleenkään viitsinyt kääntyä. Sitten menin vielä professorin luokse. Juotiin kuistilla pari kaljaa, juteltiin, suunniteltiin tulevaa ja nautittiin Seattlen kesästä. Äkkiä siinä neljä tuntia vierähtikin. Oli erityisen kivaa, että neljävuotias poika ja seitsemänvuotias tyttö oikeastaan ensimmäistä kertaa voittivat ujoutensa, ja juttelimme kaikista tärkeistä asioista kuten lempiväreistä ja tarrakokoelmista.

sunnuntaina, elokuuta 27, 2006

Tapasin vuokraemännän ensimmäistä kertaa, kun hän palautti minulle 250 taalan vuokradepositin. Asuinjärjestelyistä jää muutenkin hyvälle mielelle, sillä kaikki on toiminut erinomaisesti. Yleensä näissä asioissa tulee Amerikassa isoa säätöä, mutta täällä luotetaan asukkaisiin, ja homma saadaan toimimaan. Avainkin saadaan tullessa oven edestä maton alta, ja sinne minä sen myös tänään illalla jätän.

Asuntohan on sinällään pieni 37 neliön yksiö ja aluekin tuo paikoin mieleen slummin. Hyvin sitä on silti viihtynyt. Eikä tämä aluekaan oikeasti hullumpi ole, mitä nyt pari naapuritaloa on autiona ja ihan lähellä on lähinnä epämääräisen näköisiä toimistorakennuksia. Ja sijaintihan on ihan mainio työpaikan kannalta ja muutenkin.
Istuttiin iltaa naapurissa asuvan ja kanadasta käymään tulleen tamperelaiskolleegan kanssa. Katsoimme meillä baseballia televisiosta ja yritimme tuhota minulta yli jääviä ruokia ja juomia. Tein lettuja, juotin kermalikööriä ja napostelimme nachoja ja tuoresalsaa. Lettujen kanssa oli Kanadasta tuomaani vaahterasiirappia. Aika hyvin saatiinkin tuhottua kaikenlaista, ja mikä parasta, sain osittain ajatukset pois lähtemisestä, vaikka pakkasinkin ensimmäisen matkalaukun illan mittaan.

Kävin viimeisen kokonaisen seattlepäivän kunniaksi suosikkipaikassani Green Laken uimarannalla. Lueskelin siellä New Yorkin matkaopasta. Isossa omenassa olisi kyllä niin paljon tekemistä ja nähtävää, että ihan meinaa alkaa ahdistaa kun ajattelee kuinka vähän siellä on vapaa-aikaa. Päivä oli kyllä upea rannalla makailuun, mutta jostain syystä rannalla ei ollut mitenkään paha ryysis. Seattlelaiset näyttivät kyllä lähteneen veneilemään suurin joukoin. Kuva on otettu Femontin sillalta noin puolen kilometrin päässä kotoa.

lauantaina, elokuuta 26, 2006

Se oli sitten siinä. Työpöytä on siivottu ja avaimet luovutettu. Tuntui jotenkin jännältä astua viimeistä kertaa ulos työpaikalta. Hyvillä fiiliksillä täältä voi kyllä lähteä, sillä kesä oli töidenkin kannalta menestys. Yhteistyö jatkuu nyt mannertenvälisenä.

perjantaina, elokuuta 25, 2006

Avasin uutiskanavan aamulla herättyäni. Sieltä tuli juuri sääennuste. Toimittaja kysyi säämieheltä, missäpäin maata on viikonlopun huonoin sää. Vastaus: New Yorkissa. Toimittaja kysyi sitten, missä on viikonlopun paras sää. Vastaus: Seattlessa. Miksi minä täältä olen mihinkään lähdössä?

Eilen illansuussa tänne tuli vielä yksi tamperelainen työkaveri. Hän on viiden viikon vierailulla Calgaryn yliopistassa, ja lensi sieltä tänne tapaamaan täkäläisiä yhteistyökumppaneita. Veimme hänet kiertämään Fremontin nähtävyyksiä, syömään ja pubeihin. Hauskaa oli. Aivan sattumalta kävelimme baariin, jossa jazz-kvartetti oli juuri aloittamassa settiään, ja jazzistahan ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Viimeksi olimme kuuntelemassa jazzia samalla porukalla New Orleansissa syksyllä 2003.
Se oli sitten tänään viimeinen varsinainen työpäivä Seattlessa. Huomenna ajattelin vain käydä siivoamassa työpöytäni ja jättämässä avaimet.