lauantaina, elokuuta 19, 2006

Luin juuri Wikipediasta, että Näsinneulan muotoilu ja nimi ovat Seattlen Space Needlen innoittamia. Niin ilmeistä, mutta kuitenkin jotenkin yllättävää.

torstaina, elokuuta 17, 2006

Sandaalit hajosivat lopullisesti tänä aamuna kun laitoin niitä jalkaan. Ensimmäiset hajoamisen merkit tulivat jo viikonloppuna Olympialla, mutta nyt remmit katkesivat lopullisesti. Enpä kyllä olekaan koko kesänä juuri muita kenkiä käyttänytkään, eli voi sanoa että sandaalit tuli käytettyä loppuun. Uusien ostaminen alkoi sitäpaitsi olla muutenkin ajankohtaista, sen verran pahoilta nuo alkoivat jo näyttää. Viisi vuotta on korkea ikä laatujalkineillekin. Olisivat vain nyt vielä pari viikkoa kestäneet.

keskiviikkona, elokuuta 16, 2006

Viime päivinä on alkanut hahmottua, että pian täytyy lähteä Seattlesta, ja että pian olen kotona Suomessa. Kaikenlaiset kotona odottavat asiat pyörivätkin yhä enemmän ja enemmän mielessä. Vastapainoksi työtahti täällä on kova, sillä haluan ottaa jäljellä olevasta kahdesta viikosta kaiken irti. Hulluinta on, että täältä lähdön ja kotiintulon välissä on vielä viikko konferensissa New York Cityssä. Sitä ei oikein osaa ollenkaan hahmottaa.

Päivän ikävämpi havainto oli, että pyykinpesun hinta oli noussut yhdestä dollarista 1,25 dollariin. Eipä siinä muuten mitään, mutta tämä tarkoittaa sitä, että neljännesdollarin kolikoita tarvitaan yksi aiempaa enemmän, ja niiden jemmaaminen on tähänkin asti ollut jonkinlainen riesa. Kuivausrumpuun menee vielä lisäksi neljä kolikkoa, eli isokin kolikkokasa hupenee äkkiä jos tarvitsee pestä pari koneellista pyykkiä.

maanantaina, elokuuta 14, 2006

Viikonlopun retkikohde oli Olympic National Park, eli se osa USAta, joka näyttää peukalolta, joka työntyy maan luoteisnurkasta merelle. Seattlesta sinne pääsee ylittämällä Puget Soundin puolisen tuntia puksuttavalla lautalla, ja ajamalla sitten parisen tuntia edelleen länttä kohti. Puistossa on kolme selvästi erillistä osaa: Olympian vuoristo, sademetsät (ihan oikeasti!) ja rantakaistale.


Ensimmäinen lauantain kohteemme oli Hurricane Ridge, jossa noin kahden tunnin kävely palkitsi upeilla näkymillä vuoristoon. Korkein piste oli Dodger Point 1753 metrin korkeudessa. Luntakin löytyi vielä paikoin runsaasti ja näinkin lapsia lumisotasilla. Lisäksi käppäilimme pidemmän lenkin kristallinkirkkaan Elwha-joen varrella ja lähettyvillä.


Sunnuntaina menimme heti aamuvarhain Hohin sademetsään. En edes tiennyt, että sademetsiä on muuallakin kuin tropiikissa. Aina sitä oppii uutta. Metsä on nimittäin sademetsä, jos vuosittainen sademäärä on noin 2 metriä (raja vaihtelee lähteittäin). Hohissa vettä tulee vuosittain 3,6-4,2 metriä, joten siellä raja joka tapauksessa ylittyy. Sinällään sademetsä oli ehkä lievä pettymys. Jotenkin sitä kuvitteli, että sammalta olisi puissa enemmän ja että aluskasvillisuutta olisi vieläkin enemmän. Toisaalta kun äsken katselin ottamiani valokuvia, puista roikkuva sammalmäärä näyttää uskomattomalta.


Iltapäivällä kävelimme vielä pari tuntia rantaa pitkin. Rannalla oli hyvin erikoinen oma paikallisilmastonsa. Vaikka taivas muuten oli lähes pilvetön, ranta oli tullessamme aivan sumussa. Olimmekin nähneet samat rannan pilvet jo lauantaina ylhäältä vuorilta. Lopulta kävi kuitenkin niin, että rannalla kävellessämme ilma kirkastui hetkellisesti ja hyvin paikallisesti lähes täysin. Tulimme rannalle muutamaa tuntia ennen kuin nousuvesi oli korkeimmillaan, ja varsinkin paluumatkalla näimmekin aivan valtavia aaltoja. Näin myös pari meritähteä.

lauantaina, elokuuta 12, 2006

Tänään piti jo ilmoittaa vuokraemännälle, että olen lähdössä asunnostani kahden viikon päästä. Tarkkaan ottaen lennän New York Cityyn sunnuntaina 27.8. ja sieltä sitten reilun viikon verran myöhemmin Suomeen. Onpa aika mennyt nopeasti!

Toisena syksyn merkkinä amerikkalaisen jalkapallon kausi on alkamassa. Tänään sitä oikeaa jalkapalloa pelaava Sounders joutui tästä syystä pelaamaan ottelunsa evakossa Starfiressä Seattlen eteläpuolella. Sinne olisikin ollut törkeän pitkä bussimatka, joten pummasin autokyydin. Koska asunnolleni tulevilla teillä on Fremontin sillan remontin takia kovat ruuhkat, sovimme tapaamisen erään kiinalaisen ravintolan parkkipaikalle noin vartin kävelymatkan päähän. Olin paikalla hieman aikaisessa, ja kävin ajankuluksi ostamassa janojuomaksi Dr. Pepperiä läheisestä delistä. Myyjä ihmetteli kaulahuiviani, ja kysyi onko minulla kylmä. Siitä syntyikin oikein mielenkiintoinen keskustelu eurooppalaisesta kannattajakulttuurista. Sain kyllä muutenkin parkkipaikalla kyytiä odotellessani pitkiä katseita ohikulkijoilta, mutta niin saa kyllä Suomessakin huivi kaulassa. Samanlaisia jalkapallon kehitysmaita ovat molemmat.

Tähän peliin olimme panostaneet ja tulimmekin stadionille jo pari tuntia ennen pelin alkua. Eniten valmisteluja vaati noin 150 sinisen ja valkoisen ilmapallon täyttäminen heliumilla. Se kyllä palkitsi: oli tosi makeen näköistä kun päästimme ne pelin alussa taivaalle. Lisäksi meillä oli normaalien lippujen ja bandorollien lisäksi paljon konfettia, yksi kolmesta osasta koostunut lakanatifo sekä savuja. Kaikki meni hienosti: kaikki näytti hienolta, pidimme hyvää ääntä eikä ketään edes pidätetty.

perjantaina, elokuuta 11, 2006

Kävin töiden jälkeen oluella belgialaisena itseään pitävässä Brouwer's -pubissa Fremontissa. Eteisessä oli Manneken Pis -kopio. Kuinka amerikkalaista!
Hain lounastauolla jännitystä elämään menemällä parturiin. Lopputulos oli yllättävän hyvä ja syntyi hämmästyttävän pienellä säädöllä. Täällä ei ymmärretä mitään millimetreistä, joten vaikeinta oli osata kertoa, kuinka lyhyeksi ajetaan koneella takaa ja sivuilta. Täällä – toisin kuin Houstonissa – parturi sentään puhui äidinkielenään englantia. Niinpä pääsimme nopeasti yhteisymmärrykseen, että ajetaan ensin nelosella, ja ajetaan sen jälkeen lyhyemmäksi jos tarvitsee.

Samalla reissulla huomasin, että Seattlen mäet ovat tehneet ihmeitä pyöräilykunnolleni. Kiersin huvin vuoksi mennen tullen korkean mäen kautta, koska siellä on vähemmän autoja ja enemmän kivan näköisiä kauppoja ja ravintoloita. Paluumatkalla mäkeä alas laskiessani hämmästelin, miten siitä saa niin hyvät ja pitkät vauhdit vaikkei kiipeäminen tuntunut missään.

torstaina, elokuuta 10, 2006

Olen oppinut, ketkä tekevät leipomon kahvilassa latten erinomaisesti ja ketkä vain hyvin. Tänään latteni teki kaveri, joka tekee sen parhaiten, ja tiesin ettei kuppiin tarvitse lisätä sokeria.

keskiviikkona, elokuuta 09, 2006

Baseball on kyllä hassu peli. Tänäänkin ensin junnattiin reilu kaksi tuntia niin, että juuri mitään ei tapahtunut. Taas kävi kuitenkin niin, että peliin saatiin oikein kunnon jännitysloppu ja loppuun muutenkin paljon hienoja lyöntejä. Pelin ratketessa kotijoukkueen kunnariin tunnelma katosomossa oli mieletön, ja taas oli sellainen tunne, että baseball on oikeastaan hieno laji.

Seattle Marinersin suosituin pelaaja näyttää olevan Japanilainen Ichiro Suzuki. Tänään koko ottelu oli omistettu Seattlen japanilaiselle yhteisölle: Welcome to Japan Night. Ajatus siirtyi väkisin toisen maailmansodanaikaiselle keskitysleirille, jossa vierailin road tripin yhteydessä Kaliforniassa. Manzanariin oli vuonna 1942 pakkosiirretty kymmenentuhatta amerikanjapanilaista, joista suurin osa oli USAn kansalaisia. Lisäksi yhdeksällä vastaavalla leireillä muualla USAssa oli vangittuna yli satatuhatta amerikanjapanilaista. Vangit vapautettiin vasta sodan päätyttyä. Miksiköhän tästä osasta historiaa ei kerrottu koulussa? Vai kerrottiinko?

maanantaina, elokuuta 07, 2006


Jaakko postasi blogiinsa kuvan itsestään nojailemassa traktorin renkaaseen. Niinpä on pakko näyttää, kuinka kaikki todellakin on täällä Amerikassa suurempaa.