perjantaina, heinäkuuta 07, 2006

Rossignolin beekakkoset vuokrattu, aurinko paistaa ja tuolihissi vie jäätikölle. En keksi miten tästä voisi parantaa.

Vihdoin Whistlerissä oluttuopin äärellä. Kanadalainen cream ale maistuu.

Kanadassa. Rajan ylitys meni hyvin kivuttomasti. Parin tunnin ajo Whistleriin.

Piti vuokrata auto, mutta saatiinkin laiva. Keula on kohti Kanadaa. Toivottavasti päästään sujuvasti rajan yli.

keskiviikkona, heinäkuuta 05, 2006

Olipa kiva itsenäisyyspäivä. Grillattiin pitkän kaavan mukaisesti, eli aloitettiin iltapäivällä ja lopeteltiin myöhään illalla. Grilliruoka onnistui erinomaisesti, mikä onkin aina vähemmän suuri yllätys. Etenkin hampurilaisia pitää kiitellä. Toinen periamerikkalainen ruokalaji oli maissi. Olimme ostaneet tuoretta maissia, joissa oli lehdetkin vielä mukana. Internet kertoi, että maissia pitää ensin liottaa tunti tai pari, minkä jälkeen lehtien kuoriminen onnistuu helposti. Näin tehtiin, ja sen jälkeen vaan voita päälle, folioon, ja uuniin puoleksi tunniksi. Nam! Pääruokana oli kotoa tutumpaa grillattavaa eli possua, kanaa, perunoita, paprikaa, tomaattia, sipulia ja kesäkurpitsaa.


Ilta huipentui ilotulitukseen, jota on vaikea sanoin kuvailla. Se kesti 20-25 minuuttia, ja paikallisuutisten mukaan siinä oli noin 5000 paukkua. Meillä oli suora näkymä ilotulitukseen parvekkeelta. Raketit olivat isoja, ja ne olivat hienoja. Erikoisimmat tekivät taivaalle sydämmiä ja hymiöitä. Taustalla soi amerikkalaisille tärkeitä rock- ja pop-klassikoita kuten Joe Cockerin versio With a Little Help from My Friendsistä ja Queenin Bohemian Rhapsody, joihin ilotulitus oli synkattu.

tiistaina, heinäkuuta 04, 2006


Käytiin eilen katsomassa baseballia, Seattle Mariners vastaan Colorado Rockies. Peli kesti reilun neljä tuntia ja oli varsinkin lopun ratkaisuvuoropareissa oikein viihdyttävä. Pelin jälkeen kävimme oluilla stadionin viereisessä panimossa, kävelimme keskustaan ja joimme kahvit kauppahallin viereisessä puistossa. Paremman tekemisen puutteessa päätimme sitten vielä kävellä kotiin, ja siinä menikin reilu pari tuntia kun kiersimme merenrannan puistoa pitkin aika ison ylimääräisen lenkin. Siinä se päivä sitten olikin.

Tänään kävimme ostamassa eväät huomista itsenäisyyspäivää varten. Päätimme nimittäin vapaapäivän kunniaksi kokoontua suomalaisporukalla grillaamaan ja katsomaan iltakymmeneltä alkavaa ilotulitusta. Meitä on viisi aikuista, mutta ruuan määrästä voisi päätellä jotain ihan muuta. Alkupaloina on hampurilaisia, ja pääruuaksi grillataan vihannesnyyttejä, possua ja kanaa. Lähes kaikki on luomua.
Seattle on kyllä edelleenkin loistava paikka asua. Mietiskelin, mitä plussia täällä on Houstoniin verrattuna. Tässä näitä:
  • Ilmasto. Kesällä on mukavan lämmintä ja sateetonta. Houstonissa on suurimman osan vuotta tukahduttavan kuuma ja paljon rankkasateita. Talvikelit ovat täällä toki asia erikseen, mutta senkin pelastaisi se, että se mikä tulee vetenä kaupunkiin, tulee puuterilumena lähialueen laskettelukeskuksiin.
  • Kaupunki on kompaktin kokoinen, ja kaikkiin paikkoihin pääsee bussilla,pyöräilemällä tai kävellen. Autoa ei ihan oikeasti kaupungissa tarvitse. Pyörätiet ja pyöräkaistat vievät kaikkialle, ja jalkakäytävät ovat leveitä ja hyväkuntoisia.
  • Eri kaupunginosat ovat aidosti erilaisia ja kivoja paikkoja viettää aikaa. On trendikäs ja oikullinen Fremont, kaunis ja korkea Queen Anne, pikkukaupunkimainen Wallingford, vihreä Green Lake, skandinaavinen Ballard, hip, cool ja gay Capitol Hill, historiaa, yöelämää ja kodittomia pursuava Pioneer Square, ja niin edelleen.
  • Kaupungin kaduilla on elämää, tavallisia ihmisiä tekemässä tavallisten ihmisten asioita.
  • Busseja käyttävät myös tavalliset keskiluokkaiset valkoiset ihmiset.
  • Autot väistävät jalankulkijoita. Tähän on suomalaisena vaikea tottua.
  • Luonto on aina lähellä. Pienen ajomatkan päässä on toinen toistaan upeampia paikkoja.
  • Kaupunkialueella on paljon kivoja uimarantoja.
  • Hyvää kahvia saa muualtakin kuin Strabucksilta.
  • Poliittinen ilmapiiri. On aina piristävää nähdä kyltti, jossa lukee "Impeach Bush".
  • Kierrätys. Täällä voi ainakin teoriassa saada sakot, jos sekajätteen joukosta löytyy jotakin kierrätettävää, kuten lasia, alumiinia, pahvia tai paperia. Kaikki kierrätettävä jäte laitetaan muuten samaan astiaan. On tämä sen verran työvoimavaltainen maa, että on varaa palkata joku muu tekemään se lajittelu jälkeenpäin. Varmaan tosi kiva työ.
Houstonia huonommin täällä ei ole juuri mikään. Tosin sen täällä on huomannut, että puhe teksasilaisten can-do -asenteesta ei ole ihan tuulesta temmattua. Kyllä siellä ihmiset olivat aina selvästi ystävällisempiä ja kaikki asiat aina pantiin järjestymään. Etenkin autovuokraamoissa sen huomaa, että täällä on jotenkin jäykempi meininki. Lisäksi Seattle on kyllä paljon kalliimpi kaupunki kuin Houston. Etenkin laadukas ruoka on supermarketeissa sikaimaisissa hinnoissa.

Tampereeseen tätä nyt ei viitsi alkaa verrata. Onhan täällä tietenkin paljon hyvää, mutta koti on sentään koti.

sunnuntaina, heinäkuuta 02, 2006


Tulipahan nähtyä pari vuoden 1994 jalkapallon maailmanmestaria pelaamassa. Romário ja Zinho nimittäin pelaavat Miami FC:ssä. Eipä kyllä kumpikaan saanut mitään aikaiseksi, mitä nyt lopussa Romáriolla oli yksi kaukoveto joka meni vain hieman yli maalin. Lopulta Sounders voitti pelin 2-1. Seattlen keskusta näytti aika hienolta stadionin portailta kuvattuna.

Skypellä voi näemmä soittaa ilmaiseksi mihin tahansa USAlaiseen puhelinnumeroon. Kätevää. Ostamallani puhelukortilla olikin kalliimpaa soittaa kaverille Washingtoniin (DC) kuin Suomeen.

lauantaina, heinäkuuta 01, 2006

Kai se on tämäkin kuva tänne laitettava, kaikessa korniudessaan. Amerikkalaiset kyllä tuntuvat rakastavan suihkulähteitä.

Löysin itselleni jalkapallojoukkueen ja kannattajaporukan Tampere Unitedin ja Sinikaartin korvikkeiksi. Seattle Sounders pelaa United Soccer Leagues First Divisionissa eli USAn kakkossarjassa ja Emerald City Supporters (ECS) tuo ääntä ja väriä katsomoon. Keskiviikkona vastassa oli Puerto Rico Islanders. Menin ennen matsia juttelemaan huivi kaulassa liikkuneelle kaverille, joka osoittautui ECS:n puuhamieheksi. Ennen kuin huomasinkaan, minulle ojennettiin ECS:n huivi: "it's all yours" ja kutsuttiin mukaan ECS:n omaan katsomonosaan.

Peli oli avointa ja viihdyttävää ja ECS:n noin 30 hengen porukka piti hyvää ääntä katsomossa. Eri lauluja oli paljon, ja sävelet olivat niitä samoja tuttuja joita Sinikaarti ja suunnilleen kaikki porukat maailman ympäri käyttää. Pian lauloinkin jo mukana One nil to the lads in blue (säv. Go West). Yleisöä oli kaikkiaan noin 2600 henkeä, mikä tietty näytti aika vähältä stadionilla joka vetää 67000. Peli päättyi sitten lopulta 2-1 Soundersille. Pelin jälkeen mentiin vielä parille oluelle stadionin lähipubiin, ja samassa paikassa tavataan huomenna lauantaina ennen peliä pre-match pinttien merkeissä. Itse pelissä vastassa on Miami FC. Ihan kiva kun on kaupungissa muitakin tuttuja kuin työkaverit.